Elokuussa 2018 jäi asentamatta yksi juoma-automaatti hevostallin yhteen karsinaan. Nyt sille olisi taas tarve, joten kävin LVI-liikkeessä hakemassa vähän roipetta, jotta saa kupin paikalleen… Josko tuon ehtisi viikonloppuna asennella.
Hyvä siitä tuli Pääasia nyt kuitenkin, että tallin katolta kertyvä vesi valuu sadevesiputkea pitkin ojaan eikä tallin edustalle.
Pääsin vihdoin viikonloppuna – nyt kun Avant taas kunnossa – viimeistelemään tallin kulmalta ojaan menevän sadevesiputken. Samaan kaivantoon tuli asennettua pari maakaapelia valaistusta varten. Kaivuut aloitin 6.syyskuuta, jonka jälkeen hydrauliikkaletkurikko pakotti viikon kaivuutauolle. Jessus muuten, että oli maa kovaa!
Siirsin karsinan valokatkaisijan ylhäältä alas lasten ulottuville. Valokatkaisija oli kuvassa alla olevan rasian paikalla. Nyt alempana (ks. alempi kuva).
Vuorasin vähäisellä käytöllä olleen hevostallin varaston vesivanerilla alareunasta kauttaaltaan. Tuli siistimmän näköinen sekä vesivaneri suojaa lautaseinaa kosteudelta ja turpeelta (alareunassa huomaa kosteusvaurioita, joita syntynyt turpeen varastoinnista). Mikä vesivaneri? Filmivaneri eli vesivaneri on toiselta puolelta filmipinnoitteella viimeistelty ja toiselta puolelta viirukuvioitu…
Meillä hajosi laitumen akkupaimen ja pikaisesti piti saada joku korvaava tuote tilalle – lähialueen myyjillä oli tarjolla muutamia vaihtoehtoja ilman toimitusaikaa. Päädyin lopulta Olli 9.07S -paimeneen, jossa myös aurinkopaneeli lataamassa akkua.
Hakkasin tolppia lisää laidunmaahan – olihan urakka kun savinen peltomaa oli rutikuivaa ja kovempaa kuin asfaltti.
Kuiva ja aurinkoinen sää jatkuu, joten heinänteko näillä keleillä aika mukavaa – kuivaa tulee!
Toukokuun viimeiset päivät kaivoin vesiletkua maahan (tai oikeastaan putkea, jonne vesiletku), jotta hevosille saadaan vettä laitumelle ja jotta vesiletku pysyisi ehjänä hevosten kulkureiteillä.
Kevät etenee koronasta huolimatta. Meidän tallilla aletaan pikkuhiljaa valmistautua laidunkauteen. Toukokuu menee totutellessa vihreään.
