Eteisen lattian väri löytyi värikartasta ja liippaa likeltä ulko-oven (järkyttävää) väriä. Eteisen uuden värityksen jälkeen ulko-oven värikin näyttää toivottavasti enemmän “suunnitellulta”. 8)
maalarimestarin kädenjälkeä
Eteisen lattian väri löytyi värikartasta ja liippaa likeltä ulko-oven (järkyttävää) väriä. Eteisen uuden värityksen jälkeen ulko-oven värikin näyttää toivottavasti enemmän “suunnitellulta”. 8)
maalarimestarin kädenjälkeä
Ei hyvä ollenkaan. Tuli taas välipäivä remontissa – flunssa ei ota hellittääkseen. Makaan sängyssä läppäri sylissä ja yskien odottelen josko uni tulisi?! Telkkaristakaan kun ei tule muuta kuin jotain bonusta… Eikun huomiseen!
Sunnuntai-ilta meni TPS:n jääkiekkotappiosta toipuessa lautalattian parissa. Lattian laudoitus sujui yllättävän kivuttomasti. Mitä nyt haastetta ja hauskaa puuhaa aiheutti vanhalle talolle ominaiset ei-niin-suorat seinät ja kulmat. Alla muutama kuvatus sunnuntai-illan puuhastelusta – mm. mallisuoritus suorakulman käytöstä. (Itseasiassa yllätyin, ettei löytynyt oikeastaan yhtään suoraa kulmaa eteisestä – no, rempan jälkeen on!
uusi lauta ja mittaus
sitten sahaamaan, kunhan saha löytyisi
onko laudan pää suora?
on se (ainakin riittävän suora)!
Remontin lomassa tuli mitta täyteen kanin kirmaamiselle pitkin kämppää… Pienellä ehostuksella vanha kellarista löytynyt kehikko sai uuden ilmeen ja toimii nyt “kanikennelin” ovena olohuoneen ja keittiön välissä.
Katto on tosiaan maalattu ja hartiat saatu jumiin. Eilen oli urakan jälkeen pakko ottaa hiukan lepoa, taju kun meinasi lähteä niskaväärinpäinolosta.
Muuten on Tomi aika kiitettävästi paininut remontin kanssa. Itse olen vuoroin toiminut apumiehenä (lue: seisten tyhjänpanttina vieressä, n. kymmenen minuutin välein ojentelemassa työkaluja) ja väliin paneutunut suunnittelun saloihin. Parhaaksi todettu keino välttää perheriitaa on pysytellä pois paikalta.
Väritys tuli suuuuuuuuuuuren pohdinnan jälkeen valituksi, katto ja paneelit valkoisen eri sävyillä ja lattia viininpunaiseksi.
Mutta eihän tässä kämpässä remontoiminen lopu. Maatessani eilen maalausurakan jäljiltä voipuneena sängyllä huomasin, kuinka yläkerran mäntypanelointi on ikävästi tummunut. Muuttovaiheessa “raikas” kattopaneeli muistuttaa nyt saunanlauteita. Jotakin täytynee siis sillekin tehdä, vielä en ole uskaltanut Tomille tästä ideasta puhua. Puhumattaakaan olohuoneen katosta…
Seuraavaksi vuorossa eteisen lattia. Lattiahan tulee kunnon puusta eikä tässä kohtaa turvauduttu mihinkään jäljitelmiin. Aitoa aitoa!
Tuleva lattialaudoitus vaatii paikkapaikoin uutta koolausta, jotta lattia saadaan tukevasti asennettua. Vanhan koolauksen seasta löytyy pala talon historiaa – alta paljastuu ikivanha lattia, jonka päälle sittemmin on rakennettu uusi lattia.
Edessä taitaa olla remontin haasteellisin vaihe. Koolausmateriaali on meikäläisellä minimaalinen (tähän en ollut varautunut), joten kaikki nurkista löytyvät laudan- ja pattinginpätkät haalitaan käyttöön.
Puretun lattian alta paljastui haasteellinen ja perin persoonallinen koolaus.
Ai niin, onkohan meikäläisellä “alan” termit ollenkaan hallussa. Koolaus? Eikö se ole oikein sanottu? Kyllä kai…