Tänään tontilla muurattiin. Sisäseinien pari alinta varvia on nyt kuivumassa, joten päästään pintavalua suunnittelemaan/tekemään. Ja kohteenahan on wc, hkk, ph + sauna.
kuvasta ehkä jo saa jotain kuvaa huoneiden muodoista
Nyt jatkan remonttia toisaalla – vuoroin vieraissa (auttamassa siis) sanontakin sanoo. Ja siellä taas kohteena keittiön kaapistot.
Laajennusprojektin alkuvaiheissa leikiteltiin ajatuksella, että josko [laina]budjetti alitetaan reilusti, niin ostetaan lopuilla rahoilla sitten emännälle uusi isompi ja turvallisempi auto nykyisen Corsan tilalle. Siinä sitä porkkanaa emännän sisustusvalinnoille ja tapettiostoksille – itsepähän ostaa ja valitsee tapetit, mutta valitsee ja vaikuttaa myös sen auton hankintaan samalla.
Tällä hetkellä tilanne näyttää ikävä kyllä siltä, että ei osteta uutta vaan myydään se vanhakin, jotta saadaan edes jostain ne puuttuvat kolikot budjettiin… 
[No, ehkä nämä asiat ei aina ole näin yksinkertaisia ja ehkä ne ei mene aina niin kuin lekkisästi asiaa päässä on pyöritelty.]
Kukaan ei ole varmaan koskaan laskenut, mutta olisi kiva kuulla, montako olutpulloa tai jopa kossupulloa on vaadittu missäkin remontissa. Isot pojat kun on kertonut, ettei ole onnistunutta taloremonttia ilman olutta…
Me ei olla pulloja laskettu, mutta jo nyt niitä on mennyt tuhottomasti (vaikka toisinaan oluen menekistä on saanut erilaisen kuvan).
Minulle tuli mieleen – olutpullo kädessä tietenkin – kerätä kaikki korkit talteen, mutta ajatus tuli sen verran myöhäisessä vaiheessa, että oikeaa lukua ei enää meidän projektin osalta olisi saatu. Päätin siis olla tekemättä tätä empiiristä tutkimusta – mutta ehkä joku muu saa tästä vinkin ja tutkii asiaa ja kertoo tuloksista joskus kenties jopa minulle…
[itsekseni pohdiskelen: pitäisihän kaikki remontti- ja talkookaljat sisältyä myös projektin budjettiin, eikö?]
Se on sääli, että ihmisellä on vain kaksi kättä. Ne ei oikein tahdo riittää yksin katolla – ainakaan jos ajattelee, että siellä vielä tekisi peltihommia. Ja kun lisää, että lapepellit on noin viisi metriä pitkiä (löysiä eli mahdottomia kammeta yläilmoille) ja kun itse tekijä pelkää liki fobiamaisesti korkeita paikkoja. Kuulostaa, ainakin omasta mielestäni, liki mission impossible.
Tänään taas tuskaisena taistelin, mutta lopulta illan päätteeksi tulin voittajana, kuin maata valloittaneena, alas katolta. Nimittäin los problemos -pellit on nyt sitten vihdoin asennettu.
Enää puuttuu yksi pelti toiselta lappeelta, harjapellit ja päädyn räystäspellit. Toivotaan, että huomenna saisin edes hetkeksi toisen käsiparin lainaksi, jotta tuo viimeinen lapepelti siirtyisi katolle.
Heilun muuten tuolla liukkaalla pellillä pääosin turvavaljaiden varassa:
Eikö näytäkin avuttomalta?
Saamarin sade! Tänään piti tehdä katto valmiiksi, mutta tee nyt sitten tuolla sateessa märällä pellillä jotain!
Laajennuksen pränikkä peltikate on liki asennettu. Tänään ahkeroitiin ja paukuteltiin loput pellit viimeistä lukuunottamatta paikoilleen. Viimeiseen pitää suorittaa leikkaus tms. Myös los problemos (eli vanha kate) on nyt taas takaisin paikoillaan.
peltiasennusta sunnuntailta 16.7.2006. vasemmalla uuden pellin kiinnitystä ja oikealla läpiviennin viritystä
Taas iso kiitos ja kumarrus avusta niille joille se kuuluu – kiitos!
