Eilen aloitettu urakka edistyi tänään parin-kolmen tunnin aherruksen aikana kiitettävästi. Murske liikkui paikasta A paikkaan B tasaisen tappavasti – tosin isossa määrässä yhden kuorman edistyminen tuntui tuskastuttavan vähäiseltä. Toisaalta lohduttelin itseäni jokaisella ratinpyörähdyksellä ajatuksella, että voisi tässä asiat olla huonomminkin: Lapiota pitäisi heiluttaa urakalla ja kottikärryjä työnnellä.
Istuin siis iloisena Avantin penkissä ja tein minkä aika antoi myöden…
Tulipa urakointini ohessa yksi naapuri ihmettelemään aparaattia kysymyksellä “mikä tuo on? miten se toimii? enpä ole ikinä ennen nähnyt”. Hämmästys vain kasvoi kasvoissa kun nelivedosta ja hydrauliikkavedosta puhuttiin… Meidän Avant ei ole edes kylän ainoa laatuaan, mutta silti ihmettelijöitä riittää viikosta toiseen.
