Eilen naputtelin viimeiset listat eteisen portaikkoon – lattialistat portaiden alla ja yksi lista konehuoneen ovenpieleen…
Niiden myötä päätetään tämä miniprojekti portaat. Kauan se kestikin, mutta kyllä siitä hyvä tuli. Alussa kun kaikki näytti aika erilaiselta kun aloiteltiin pesuhuoneen purulla. Porrasprojektin kesto kaikkinensa oli 1 vuosi, 1 kuukausi ja 7 päivää. Ei paha 
Tällä erää ei työn alla oikeastaan mitään, jännä tunne.
Eipä ole näköjään aiemmin tullut mainittua / kuvattua tuota jo aikaa sitten tehtyä turvelakatosta. Viime aikoina on satanut sen verran paljon ja usein, että surutta voidaan sanoa: “Sehän – hitto vie – toimii!”
Kesällähän ensimmäinen yritys vähän meni metsään ja virheistä opittiin. No syksy menee nyt mukavasti, mutta talvella lumen ja tuon viritelmän kanssa tulee varmasti ongelmia.
 |
 |
Rakentaminen on harvoin yhtä juhlaa – ei edes silloin kun pääsee itse muuraamaan…
Syyskuun lopussa vuonna 2006 meikäläinen muurasi ensimmäistä kertaa elämässä. Ihme ja kyllä seinät ovat edelleen pystyssä! Aiheesta kirjoitinkin otsikolla “tuli sitten muurattua“.
Sen jälkeen ollaankin sitten enempi jo muurattu, mm. lantalaa.
28.9.2006: mää muurasin nää seinät!
Työrukkaset – tai saada rukkaset – tai ihan miten vaan. Kuvassa kuitenkin yhdet rukkaset – työrukkaset. Tälläkin remonttireiskalla – kenellä ei olisi – on ollut tuollaiset.
Kuvahaulla rukkaset näitä löytyy kaikenmoisia lisää – ja paljon – ja enemmän ja vähemmän rukkasen oloisia….
Meillä kasvaa maassa mm. porkkanaa. Ja aina kerran pari viikossa muistetaan jopa syödä niitä – useamminkin kai saisi syödä, sillä vanhan sanonnan mukaan “porkkana päivässä pitää ihon ja näkökyvyn kunnossa”.
Alla eilen yksi maasta nostettu porkkana – mullan alta paljastui aika mielenkiintoinen komistus: Siiamilainen porkkana – monta porkkanaa kasvamassa ja kaikilla yhteinen pää!
Edellinen yhtä vähän remonttiin liittyvä kirjoitus oli uteliaat naapurit.
