Kesä hellii ja aurinko polttaa ihoa, mutta siitä huolimatta ollaan edistytty meidän talon julkisivu-uudistuksen osalta hieman.
Eilen saatiin valmiiksi ensimmäinen seinä (kuvassa) ja tänään jatkettiin toisella seinällä. Ei saisi valittaa, mutta aurinko on polttava etenkin päätyyn, johon se paistaa liki koko päivän…
Remonttireiska oli lauantaina Okra-maatalousmessuilla. Siellä kävin tietysti vihreästä väristä tunnetuksi tulleella Avant -osastolla, jossa bongasin kuvan kaunottaren. Vihreiden joukossa oli yksi yksinäinen: Vaaleanpunainen Avant? Whaat? Lieneekö kohderyhmänä naiset?
kuvan henkilöt eivät liity tapaukseen
Alla kuvassa Suomen vanhin traktori. Käynnistys oli aika prosessi ja näytti hyvin tarkalta hommalta…
En tiedä onko tuotteen virallinen nimi hiirilista vai jyrsijälista. Mutta kuitenkin tuollaista tuli tovi sitten hankittua aika monta metriä.
Kuvassa alla ISOVER hiirilistaa. Meille ei ihan samanlaista tule, mutta kuva auttoi minua sen verran, että nyt tiedän miten se asennetaan.
Hiirilistalla estetään hiirien ja muiden jyrsijöiden pääseminen seinärakenteen tuuletusrakoon. Listat valmistettu sinkitystä teräsohutlevystä.
Keskiviikkona aloittelin varovasti julkisivun oikaisun kanssa ja katselin mihin suuntaan se homma lähtee etenemään…
Hieman yllätyin, että kuinka paljon tuossakin seinässä hirret ovat eläneet ja vääntyneet suuntaan jos toiseenkin. Heittoa parhaimmillaan liki kolme senttiä. Tuon vielä oikaisi nätisti ja suht’ helposti, mutta nytpä alkoi oikeasti vähän jännittämään miten käy talon takaseinän kanssa, jossa paljaalla silmälläkin erottaa vinoudet. Ehkä siellä pitänee tehdä joitakin kompromissejä ja oikasta vain sen verran, ettei paljaalla silmällä enää erota 
Meidän kukolla on aika komia ja kantava ääni – naapureidenkin mielestä. Se on sellainen kova pitkä kirkaisu, jossa on mukana aavistus viskibassoa. Kyllähän sitä kelpaa esitellä.
Ja näin kesällä kukko on näköjään sitä mieltä, että puoli neljältä on hyvä aloittaa. Ja joka aamu. No, mutta kai se aurinko alkaa näin keskikesällä siihen aikaan jo noustakin, joten kai se sitten on ihan ok.
Mennyt kesäkuu 2014 – etenkin loppukuu – oli poikkeuksellisen kylmä. Ilmatieteenlaitoksen mukaan kuukauden loppupuolesta muodostui koko maassa poikkeuksellisen kolea. Kuukauden 15.–30. päivän keskilämpötila oli monella asemalla vuodesta 1961 alkavan mittaushistorian kolein. Vain paikoin kesäkuun loppupuoli vuonna 1982 ja Lapissa vuonna 1977 on ollut nyt koettua koleampi. Kuukauden kolein päivä oli 17.6., jolloin päivän ylimmät lämpötilat jäivät koko maassa alle 13 asteen.
Kesäkuu oli hevosille ja luonnolle mieluisa. Helteet pysyivät poissa, laitumilla riitti syötävää ja oli kosteaa. Meidän vedenkulutus oli kesäkuuksi poikkeuksellisen alhainen. Ei tainut vesi maistua laitumella helteiden puuttuessa. Eikä toisaalta tarvinnut puutarhassa pahemmin harrastaa kastelua.
