Sopu tilaa antaa vai miten sitä sanotaan…
Nyt kun maalaillaan meidän talon toisen puoliskon puulattiaa niin koetetaan hoitaa syömiset tässä tilassa ja yöpymiset sitten ulkona saunamökissä. Liuotinohenteiset maalit/myrkit niin voimakkaita, että talossa ei voi viettää pitkiä aikoja. Ei voi kun odottaa ja sopeutua…
Kuvissa alla ruokailutila remontin ajan. Vai pitäisikö sanoa varasto.
Kyllä tämä lattian maalausremppa on aikamoinen projekti: Ensin pitää tyhjentää koko tila, sitten poistaa kaikki lattiatason listat, purkaa kaapistot jne. Seuraavaksi touhuta lattiapölyssä ja kovan moppaamisen ja luuttumisen jälkeen (kun kaikki pöly saatu pois) maalata lattiaa useampaan kertaan ja vielä sellaisilla myrkyillä mikä estää talossa oleilun…
Perjantaina päästiin jo siihen vaiheeseen, että kannettiin tavaraa ulos laajennuksesta. Tämä sohva saa vapautuksen työvelvoitteista ja pääsee loppusijoituspaikkaansa. Uusi sohva tulee sitten joskus neljän tai kuuden viikon päästä.
Yksi isoimmista rasteista oli purkaa kaapistot, jotka kasattu lattian päälle.
Kesän puulattian maalaus -projektissa siirrytään vaiheeseen kaksi: Laajennuksen laatian käsittely.
Ensivaiheessa – jota aloiteltiin jo eilen – siirretään kaikki tavarat ja kalusteet uudelta käsiteltävältä puolelta vanhalle puolelle, jossa nyt siis jo uutta pintaa lattialla. Hirsitalon laajennuspuolella käsiteltävää puulattiapintaa on vähemmän kuin vanhalla puolella, joten maalia pitäisi kulua vähemmän.
Arkistosta kaiveltiin, että laajennuksen lattia käsiteltiin Osmo Color -vahalla maaliskuussa 2007. Eli reilut kymmenen vuotta mentiin tuolla käsittelyllä.
Lattiaremontti on jatkunut listojen käsittelyllä. Me käsitellään vanhat listat Tikkurilan Helmi Listavalkoisella.
Nyt kun uusi pinta kuivuu ja tämä projekti voiton puolella niin katsotaanpa vähän miltä uusi pinta näyttää verrattuna vanhaan. Vanha pinta on käsitelty noin kymmenen vuotta sitten Osmo Color -puuvahalla ja uusi pinta on käsitelty Tikkurila Betoluxilla.
Katso ennen ja jälkeen -kuvia alla.
