Hevostallin ratsastuskentän rakentaminen

Kesään 2007 ajoittuivat tallimme suuret rakennusprojektit eli lantala/turvela sekä ratsastuskenttä. Etsin itse tietoa internetistä ja monista mahdollisista lähteistä. Pikkuhiljaa monien tuntien selvittelyn ja “opiskelun” jälkeen alkoi kentän oikeaoppinen rakentaminen selviytyä.

Olen ratsastellut joskus nk. kevyen budjetin kentillä ja todennut, että hevonen ei liiku niissä hyvin eikä se etenkään ole terveellistä sen jaloille. Kenttä on tiettyinä aikoina vuodesta käyttökelvoton märkyyden vuoksi, kentän pohja voi olla niin upottava ettei siinä itsekään tee mieli kävellä, se voi olla niin kova, ettei raaski ratsastaa ja jopa hevonen alkaa säästellä itseään… Tai pintakerros voi olla eri paksuinen eri kohdissa, niin että hyppääminen yms. on suorastaan vaarallista. Myös isot pintaan nousevat kivet ovat haitaksi. Siispä vaikka budjetti meilläkin on rajallinen, niin päätimme tehdä kentän kunnolla tai vaihtoehtoisesti olla kokonaan ilman kenttää.

Alussa kuvittelin säästäväni siinä ja tässä ja kun kentän koko ei ole kovin iso (ei valitettavasti mahdukaan suurempaa) luulin pääseväni halvemmalla. Mutta tilanteet tulevat eteen ja pitää päättää, että säästääkö ja ottaako riskin huonosta lopputuloksesta… aina sitten päädyin kuitenkin ottamaan varman päälle. Ja niinpä kenttää en halvalla saanut. Olen huvin vuoksi laittanut punaiset hymiöt niiden vaiheiden perään, jossa kuvittelin ensin säästäväni.

Tietolähteet

Kenttää rakentaessani olen itse hyötynyt seuraavista tietolähteistä:

Opetusministeriön liikuntapaikkajulkaisu 69: Ratsastuskenttien pintamateriaalit (tilasin internetistä rakennustiedon verkkokaupasta)
Hippoksessa 1/2007 ollut artikkeli kenttien pintamateriaalista ja huollosta
Hevoset ja ratsastus-lehden artikkeli 4/2005 (löytyy netistä täältä)
Opetusministeriö Liikuntapaikkajulkaisu 86 Ratsastuskeskuksten suunnittelu ja rakennusopas
Opetusministeriö Liikuntapaikkajulkaisu 44 Ratsastuskenttien päällysteiden kehittäminen Esitutkimus

Näihin lähteisiin perustuvat myös tällä sivulla olevat tiedot.

Hyvä ratsastuskenttä?

Hyvän ratsastuskentän rakentaminen on paitsi kallista, myös vaikeaa. Lähinnä siksi, että etenkin oikean pintamateriaalin löytäminen on haastavaa. Hiekalle asetetaan monia erilaisia vaatimuksia eli mikä tahansa hiekka ei todellakaan käy!

Kentän pitäisi olla joustava, mutta se ei saa olla upottavan raskas, rullaava eikä kova. Tietyntyyppinen hiekka tietyllä kelillä (kuivalla) rullaa eikä anna pitoa. (Mieti millaista on juosta kuivalla hiekkarannalla). Toinen materiaali taas tiivistyy/kovettuu liian helpolla ja siihen muodostuu nopeasti syvät kaviourat. Pintamateriaali voi pidättää liikaa vettä, jolloin muodostuu isoja lätäköitä tai peräti liejua jolloin keväällä/syksyllä voi olla aikoja, jolloin kenttää ei voi käyttää. Toisaalta taas materiaali, joka päästää veden liian nopeasti lävitse pölyää hirvittävästi ja melko nopeasti menettää pidon ja tulee upottavaksi.

Lyhyesti hiekan pitäisi siis pidättää sopivasti vettä sekä olla joustava kovettumatta helpolla ja olematta upottava.

Kaikki edellä mainitut ominaisuudet koskevat pintahiekkaa, joka onkin tärkeä asia ratsastuskentässä. Pintahiekan alla on salaojat sekä kantava kerros. Ilman hyvää kantavaa kerrosta kenttä ei ole hyvä. Kun epätasaisen pohjan päälle laitetaan pintakerrosta, tulee pintakerroksesta eri kohdin kenttä eri paksuinen, jolloin se tuntuu erilaiselta eri kohdissa. Hevonen voi kompuroida tai ainakaan se ei halua liikkua tällaisella pohjalla rennosti ja mielellään, kun se ei voi luottaa pohjan olevan samanlainen joka kohdasta.

Salaojituskerros

Kentän alimmaiseksi kerrokseksi tulee salaojakerros. Salaojitus mietitään kullekin kohteelle sopivaksi. Esimerkiksi meillä kenttä on lievässä rinteessä. Ensimmäiseksi kaivettiin avo-oja rinteen yläpäähän, jonka toivotaan johtavan vedet sivulla kiertäviin ojiin. Samaten kolme salaojaa kaivettiin kuuden metrin välein ja kallistettiin näihin reunalla kiertäviin ojiin.

Salaojiin käytetään 65mm paksua peltosalaojaputkea. Salaojissa on pieniä reikiä, joita pitkin veden on tarkoitus valua putkeen ja kallistuksen myötä pois kentältä. Jotta reiät eivät tukkiutuisi (kalliomurskekin sisältää hienoa ainesta joka voi putket tukkia) täytyy salaojat täyttää seulotulla salaojasoralla. Se on kansankielessä salaojahiekkaa, koska näyttä hiekalta, mutta oikea nimitys on salaojasora. Hiekan määrässä ei kannata pihistellä, jos haluaa toimivan salaojituksen. Siis hiekkaa salaojat täyteen asti.

Kentän kantava kerros

Seuraavaksi levitetään suodatinkankaat, jottei kalliomurske sekoittuisi saven joukkoon. Kantava kerros tehdään kalliomurskeesta. Suositeltu raekoko on 0-16 tai 0-20. Se tarkoittaa, että murskeessa on sekä pieniä lähellä 0mm olevia hiukkasia että isompia kiviä aina tuohon 16 mm asti. Näin murske tiivistyy jyrättäessä. Tätä suurempaa murskettakin joskus käytetään, mutta kun mursketta jonkun verran (tai enemmän) nousee pintahiekan sekaan saattavat isot kivet vahingoittaa kaviota. Jos murskeessa on liian vähän nollakokoa se ei tiivisty. Murskeen tulisi olla nimenomaan kalliosta louhittua, jotta riittävä tiivistyminen tapahtuu.

Mursketta suositellaan laitettavaksi 20-25 senttimetriä. Tästä tulee siis ratsastuskentän hintavin osa. Yhdestä kuutiosta mursketta kun saadaan vain 4-5 neliön ala kentälle.

Murske on tasattava erittäin hyvin ja jyrättävä joko traktorin perässä olevalla laitteella tai käsin työnnettävällä täryttimellä, joita vuokraa esim. Ramirent. On tärkeää, että murske tiivistyy asfaltinkovaksi ja joustamattomaksi, tasaiseksi kerrokseksi.

Työvaiheista ja kustannuksista

Kenttäprojektimme alkoi huhti- touko- ja kesäkuun suunnittelu ja tiedonkeruu-tarjouspyyntövaiheen jälkeen talkoilla 26.6. Purettiin kentän tieltä hevosaitauksia, putkitarhoja ja sähkölankaa. Mukana talkoissa oman väen lisäksi Pasi ja Nelli (kiitos).

Valaistus

Kaivinkoneurakoitsijaa odotellessa tuli yhtäkkiä paniikki, VALAISTUS. Sillä tässä vaiheessa kannattaa kaivaa maakaapeli maahan. Ennen kaapelin valintaa (jotta tiedettiin minkä vahvuista kaapeli olisi), piti perehtyä kentän valaistukseen, joka osoittautuikin melko monimutkaiseksi. Käytetty, mutta ilmeisesti melko huono ratkaisu on käyttää vanhoja katuvalaisimia. Ne on suunniteltu kohdistamaan valo maahan lampun alle sekä esim. lampun “taakse” tienpenkkaan. Näitä käytettäessä kentällä on siis valoisia kohtia lamppujen alla, muualla hämärää tai pilkkopimeää ja silmälle erittäin epäystävällistä (kun kerran silmä tottuu valoon ja sitten tuleekin hämärä) Kentällä kun tarvitaan tehokasta, mutta etenkin laajalle alueelle tasaisesti jakaantuvaa valoa. Käypiä lamppuja kutsutaan valonheittimiksi. Niitä myyvät esim. Idman, Airam ja Silux.

Lamputkin vaativat perehtymistä. Vaihtoehtoina ovat suurpainenatriumlamput, elohopeahöyry- sekä monimetallivalaisimet, kullakin erityisominaisuutensa energiankulutuksen, valontoiston, käyttöiän jne. perusteella. Lisää tietoa löytyy esim. http://fi.wikipedia.org/wiki/Katuvalo kohdasta “Menetelmiä valon tuottamiseksi”.

Eräs vaihtoehto on myös halogeenit, jotka kuitenkin kuluttavat runsaasti sähköä, ovat lyhytikäisiä eikä niiden valotehokaan ole kovin häävi.

Kentän valaisemiselle haasteen luo myös tolpat. Nykyään käytöstä poistettuja valaisin/sähköpylväitä ei saa luovuttaa kuluttajille niiden sisältämien luonnolle haitallisten kyllästysaineiden vuoksi. Mistä siis saada 10-12 metriä korkeita tolppia, miten niiden kuljetus järjestyy, miten ne saadaan maahan ja miten lamput niiden nokkaan, siinäpä taas muutama harmaan hiuksen tuova ongelma.

Huom! Lisää valaistuksesta, meidän ratkaisuista ja vaihtoehdoista valoteholaskuineen voit lukea blogimaisesti aiheella hevostalli, kentän valaistus. Tsekkaa myös oma sivu ratsastuskentän valaistus.

Kentän tasaaminen ja salaojien rakentaminen

Kaivinkoneurakoitsijoilla on kesäisin erittäin paljon hommia varsinkin tälläisena “rakennusalan nousukautena”. Luotettava, suhteellisen läheltä tuleva kaivinkoneurakoitsija on kenttäprojektissa kullanarvoinen juttu. Eri asia sitten on, miten ratsastuskentän rakentaminen kilpailee muiden kenties isojenkin rakennushankkeiden kanssa maaurakoitsijoinen ajasta…

12.7. Kaivurilla kaivettiin ja tasoitettiin kentälle vievä tien pohja, tehtiin ojan ylitys ja vedettiin pois vanhat, paksut sähköpylväistä tehdyt aitausten pystytolpat Aikaa kului 2,5 tuntia.

(Huomattava kustannus kentän rakennuksessa on myös kentälle vievä kulkureitti. Sen täytyy kestää jopa 40 tonnia kestäviä yhdistelmärekkoja, joten mursketta vaaditaan vähintään 30 sentin kerros. Huoh! Meillä tietä täytyi tehdä vain reilut 15 metriä, mutta sillekin tuli hintaa 1500-2000 euroa (murske, kangas, kaivuutyö) )

14.7. Tilasin 40 tonnia mursketta sekä 40 tonnia salaojasoraa [kuvassa]. Soraa tuli ehkä vähän liikaa, mutta pienempi kuorma ei ehkä olisi riittänyt. (“Autoilijakieltä” : Nuppikuorma: nuppikuormaan mahtuu 12-13 kuutiota eli vajaa 20 tonnia kiviainesta. Nuppikuorma tarkoittaa siis sitä täysperävaunurekan osaa, jossa on kuljettajankin “hytti”. Kasettikuorma tarkoittaa sitten yhdistelmää, jossa on myös perävaunu. Tähän perävaunuun mahtuu vähän enemmän eli n. 15 kuutiota. Yhteensä kerrallaan koko kasettikuorma siis tekee 27 kuutiota eli reilu 40 tonnia, jos on murskeesta kyse.)

Mursketta

Kenttä on mitoiltaan 22×40 metriä. Neliöitä on siis 880. Mursketta neuvotaan laittamaan vähintään 20 senttiä. 880 neliötä jaettuna viiteen (kuutio jaettuna viidellä= 20 cm) joten meidän kentälle tarvitaan 176 kuutiota mursketta. Sitä myydään ja toimitetaan tonneittain. Kuutiomäärä pitää kertoa 1,55:llä, jotta saadaan tonnimäärä. Siis 176 x 1,55 = noin 270 tonnia. Paras saamani tarjous kalliomurskeesta on 9 eur+alv toimitettuna eli murskeen hinnaksi näin ollen tulee 2800 euroa.

15.7. Levitettiin sora tien päälle, kaivettiin avo-ojat kentän ympärille ja aloitettiin salaojien kaivaminen. Sitä ennen rahdattiin kentän keskelle suuri määrä savimaata, kun keskellä kenttää on valumaveden tms. tekemä “painauma”. Kaivuriurakoitsijalta tähän kului 5,5 tuntia. Maan pohja on niin tiiviiksi tamppautunutta vuosikausia hevosten tarhana toimineella alueella, ettei sitä tarvitse juurikaan kuoria.

17.7. Kaivuri kaivoi viimeiset salaojat ja täytettiin ojat salaojasoralla. Aikaa kului 5 tuntia. [kuva alla]

18.7. Traktorin “takalevyllä” kentän pohja (savimaa) tasoitettu. (1 tunti)

19-20.7. Tehty lapiohommina pohjan hienosäätöä, tasoitettu vähän sieltä ja täältä… (5 tuntia, kipeä selkä ja komeat rakot käsissä)

20.7. Levitettiin kankaat. Luulisi, että se on ihan minuuttien homma, mutta useita tunteja vierähti isojen rullien (joihin tuuli mukavasti tarttui) pyörittelemiseen, leikkaamiseen, painojen asetteluun jne.

21.7. Mursketta (0-16) saapui kuusi kasettirekallista eli 240 tonnia (noin 165 kuutiota). Onneksi kokenut kuljettaja arvioi miten murskeen järkevästi saa kankaiden päälle rikkomatta kangasta ja ennen kaikkea jättämättä painumia. Sään on oltava poutainen ts. maan kuiva tässä hommassa.

24.7. Vettä on tullut riittämiin. Nyt odotellaan poutakelejä, jotta murske päästäisiin levittämään. Jännittää, että onko sitä riittävästi. Murskeen kun pitäisi tasata savimaa, joka tasoittelutyöstä huolimatta ei ole likikään tasainen. Ettei vaan käy niin, että joissakin kohdissa mursketta on aivan liian vähän sitten kun pintaa lanataan tasaiseksi. Olen jatkanut myös kentän pintahiekan etsimistä, juostu on jokseenkin monella ratsastuskentällä sekä parilla hiekkakuopalla vertailuja tekemässä.

26.7. Ihana kaivuriyrittäjä tuli heti, kun pari poutapäivä oli hiukan kuivattanut maata. Isolla etukuormaajalla sorakasat levitettiin tunnissa. Naapurin traktorinomistaja kävi takalevyllä tasoittamassa pinnan. Reilut pari tuntia tasoitettiin, ennen kuin kelpuutin pinnan tasaisuuden. [kuva traktoritasoituksen jälkeen]

27.-29.7. Tasoitusta ja tärytystä [kuvassa alla]. Vuokrasimme täryttimen Ramirentiltä. Jouduimme ottamaan tähän tarkoitukseen melko pienen ja tehottoman vehkeen, tämäkin 140 kg:n vehje oli jo siinä rajoilla, että saatiin peräkärrystä pois ja vielä takaisinkin. Aaargh on hidasta hommaa… Mutta korvatulpat päässä hermot lepäsivät kun ei tuo yhtään raskasta hommaa ole. 15 tunnin urakkaan sain muutamaksi tunniksi apua Pasilta ja Tiinalta (KIITOS!) Tärytyksen lomassa tasoittelin metalliharavalla sieltä ja täältä, jotta pohja nyt olisi niin tasainen kuin mahdollista.

Aita ja “hiekkalaatikko”

30.7.-5.8. Reunoille aitatolppien paalutus ja “hiekkalaatikon” [kuvassa alla] asennus. Hiekkalaatikkoon uusiokäytettiin olohuoneen vanhaa lattiaa
Tunteja ei laskettu, mutta kyllä sitä tolppia hakatessa ja lautoja viritellessä useampi tunti tähänkin tuhlattiin.

“Hiekkalaatikon” tarkoitus on ainakin asennusvaiheessa estää hiekan valuminen kentän ulkopuolelle avo-ojiin. Eihän me haluta nyt kallista pintamateriaalia tuhlata vaan kaikki hiekka, jos mahdollista, kentän käyttöön.

Pintahiekan asennus

11.8. Saapui hiekka ja 13.8. kivituhka. Hiekkaa tuli 30 kuutiota ja kivituhkaa 27 kuutiota. Kivituhka ja hiekka leviteltiin kentälle tasaisesti.

14.8. Kentällä otettiin ensimmäiset askeleet hevosella.

21.8. Saapui odotettu muovirouhe (sitä ei aluksi ollut varastossa). Rouhe oli kevyttä levittää, ja talkooavulla saatiin se levitettyä parissa päivässä. Otin rouhetta 30 kuutiota, joka sekin osoittautui näin alkuun hieman isoksi määräksi. Pieni kasa odottaa vielä kentän keskellä paikkaa, johon se päätyisi ainakin väliaikaisesti. Kenttä tuntuu erittäin hyvältä nyt. Rouheen levittämisen aikana huomasi selvästi, miten pelkän hiekka-kivituhka seoksen päällä askel ikään kuin töksähti, mutta rouheen päällä tuntui selkeää joustoa. JEE! Kenttä on pehmeä, mutta rouhe tekee siitä kuohkean eli siinä ei ole missään nimessä raskasta tai rullaavaa liikkua.

Meillä on nyt siis 1/3 kivituhkaa 1/3 fillerihiekkaa sekä 1/3 muovirouhetta, kutakin vajaa 30 kuutiota. Pinnan paksuus on siis 10 senttimetriä.

Kentän valaistuksen asennus

22.9. Asennettiin kentälle valaistusta [kuvassa] – korkeapaikkakammoiselle aika hurjaa touhua. Valaistuksesta voit lukea lisää blogimaisesti aiheella kentän valaistus.

Pintamateriaaleista yleisesti

Pintamateriaalin tulisi olla sellaista, että siinä on mukana myös paljon hienoainesta, sillä hienoaines sitoo isompirakeista hiekkaa. Jos materiaalissa on pelkästään suurirakeista kiviainesta, se upottaa ja rullaa. Jos se on taas liian hienojakoista, on vaarana liika tiivistyminen, kovettuminen ja myös pölyhaitat. Jotta hiekka olisi hyvin toimivaa tärkeintä olisi kuitenkin ns. raekokosuhde eli missä suhteessa eri kokoisia hiekkarakeita hiekkaesiintymässä on. Suhdeluvun (luku muodostuu jakolaskusta) pitäisi olla alle 15, jolloin se on tasarakeista tai sekarakeista. Suhteistunut materiaali (<15) on monella tapaa huonoa. (pölyävää, kovettuvaa) Tasarakeinen materiaali voi rullata eikä asetu. Raekokosuhde tuntuu olevan maallikolle melko vaikeasti tajuttava juttu, joten en ala sitä tässä selittämään, kun en tajua kunnolla itsekään. Kuitenkin rakeisuuskäyrää kannattaa pyytää kivinainestoimittajalta, jotta virhevalinnoilta vältyttäisiin.

Raekoon lisäksi on paljon merkitystä sillä minkälaisia hiekanjyväsen ovat. Niiden tulisi olla mahdollisimman teräväreunaisia ja kokoonsa nähden pinta-alaltaan suuria. Pyöreäksi hioutuneet (jääkausi !) eivät ole hyviä, mutta niitäpä Suomesta yleensä löytyy.

Itse ainakin olen törmännyt siihen, että oikeanlaista materiaalia on vaikea löytää. Useimmiten kiviainestoimittajien hiekka ei sisällä läheskään tarpeeksi hienoa ainesta. Monesti on tyydyttävä seoksien tekoon, joka todetaan ihan käyttökelpoiseksi ideaksi alan julkaisuissakin. Seoksia voi tehdä esim. sopivasta hiekasta ja kivituhkasta, erilaisista hiekkaesiintymistä, kivituhkasta ja muovirouheesta jne. Huojentavaa on tietää, että pintaa voi myös jälkikäteen parannella.

Itse olen soitellut lukuisia puheluja pintahiekasta niin toimittajille kuin vastikään kentän tehneille ihmisillekin. Turun ympäristöstä en ole löytänyt oikeanlaista hiekkaa eli hienoainesta on kaikissa saatavilla olevissa liian vähän. 70 kilometrin päästä löytyisi fillerihiekkaa sekä Oripään/Mellilän suunnasta eräs yrittäjä lupasi valmistaa (?) oikean rakeisuuskäyrän mukaista hiekkaa.

Olemme kuitenkin päätyneet (hiekka?)-kivituhka-muovirouhe seokseen. Muovirouhetta sekoitetaan 1-3 cm kerros kivituhkaan. Sen on tarkoitus tehdä kuohkeutta muuten liiaksi tiivistyvään kivituhkaan. Ennen kaikkea muovirouheen toivotaan tuovan joustoa. Se on rouhittu kaapeleista ja sisältää pieniä määriä metallia. Metallista ei ole tutkimusten mukaan todettu olevan ympäristölle haittaa, mutta siitä huolimatta se vaatii ympäristöluvan/”ilmoituksen”, joka asuinkunnasta riippuen heltiää helpolla tai vähemmän helpolla.

Pintamateriaalin määrästä: 100 mm on suositus, estekentässä jopa 80mm. Meillä siis 880 neliön alalle menisi 88 kuutiota tavaraa. (tonneissa noin 130 tonnia kiviainesta)

Lisää aiheesta ja käyttökokemuksia

Huom! Lisää meidän kentän suunnittelusta, rakennusvaiheista ja erinäisistä ongelmista voit lukea blogimaisesti aiheella hevostalli, kenttä.

Ratsastuskentän käyttökokemuksista voit lukea lisää blogimaisesti aiheella hevostalli, kenttäkokemuksia.

• 40 tonnia mursketta 0-32 (tie)
• 1 kpl tien alitusputki, pit 6m halk 0,3m
• 40 tonnia salaojahiekkaa
• 150 metriä salaojaputkea, halk.65mm
• 1200 neliötä suodatinkangasta
• 240 tonnia mursketta 0-16
• 140kg:n tärytin (vuokrattu 2vrk)
• 29 kpl aitatolppaa
• 240 m köyttä aidaksi, halk. 8mm
• 130 m lankkua, leveys 18cm [uusiokäytetty]
• 47 tonnia hiekkaa
• 42 tonnia kivituhkaa
• 30 kuutiota [n.9 tonnia] muovirouhetta
• 70 m maakaapelia 2×2,5
• 2 kpl valotolppia, pituus 10m
• 45 m sähköjohtoa 3×2,5
• 2 kpl valokatkaisijoita
• 1 kpl sähköpistorasia
• 3 kpl jakorasioita
• 2 kpl ville valonheittimiä
• 2 kpl monimetallilamppuja, 250W
• erinäinen määrä nauloja/ruuveja…

kuvia rakennusvaiheesta

Millainen on hyvä ratsastuspohja?

Maa- ja metsätalousministeriön rakentamismääräykset ja -ohjeet, myös hevostalleille

Keskustele / kysy / kommentoi

Keskustele, kysy tai kommentoi ratsastuskentästä tai sen rakentamisesta omalla foorumilla. Tai jätä kommentti tälle sivulle alla.

Mainokset, yhteistyö ja rahoitus

Olemme omarahoitteisia eikä toimintaamme tue ulkopuolinen taho. Mielipiteemme ei siis ole ostettu. Rahaa emme kirjoittelusta saa.

Mutta kiinnostaako yhteistyö tästä huolimatta tai juuri siksi – lue lisää sivustostamme tai ota yhteyttä.

päivitti minttu @ 10.2.2016