
Toukokuun viimeiset päivät kaivoin vesiletkua maahan (tai oikeastaan putkea, jonne vesiletku), jotta hevosille saadaan vettä laitumelle ja jotta vesiletku pysyisi ehjänä hevosten kulkureiteillä.

Meidän ratsastuskentän toisessa päässä kasvaa puita, jotka silloin aikanaan haluttiin jättää paikoilleen. Ovathan ne vähän tuulensuojanakin. Ja olihan ne silloin myös paljon pienempiä puskia Mutta nyt jokavuotiseksi riesaksi on tullut niiden karsiminen kentän puolelta. Vuosikasvu on aikamoisen runsasta ja valtaavat…

Hevostallin emäntä haluaa hevosille laukkaradan – tai oikeastaan laukkasuoran. No kesän projekteista jäänyttä soraa sitten ajettiin marraskuun lämpöisten alkupäivien iloksi pellolle, jonne on ajatuksena tehdä pari pitkää suoraa sorapohjalla. Talven jälkeen ja ensi kesänä ollaan viisaampia miten tuo tuossa kestänyt…