Meikäläinen joutui taas tänään ja eilen kasvattamaan omaa luonnetta. Korkeat paikat tekee edelleenkin tiukkaa, vaikka sitä viime kesänä jo jouduttiin fobian kanssa tappelemaan katolla. Tässä kohtaa täytyy ilmeisesti kertoa, että pelkään suorastaan sairaalloisesti korkeita paikkoja. Kaikki yli kaksi metriä rupeaa…
Tämä ei nyt kyllä osu ihan aiheeseen, mutta kaipaahan ne hevosetkin paikkaa, jonne mennä jos ei enää työhön kykene. Wanha Markki kertoo olevansa ainut eläinten vanhainkoti Suomessa. Olemme toimineet vuodesta 1999 lähtien ja olemme löytäneet kodin jo usealle sadalle lopetusuhan…
Ennen lomaa tehdyssä to-do -listassa pojotti seuraavat taskit (jotka vasta nyt otettiin työn alle):
Todetaan nyt vielä, että eilen tuli asennettua ratsastuskentän reunoille aitaus. Muutamat tolpat pitää pituussuunnassa tasata, mutta muuten kai voidaan sanoa, että kenttä rupeaa olemaan valmis. Toki vielä valaistuksen kanssa olis jotain pientä, kuten valonheittimien tolppiin asentaminen ja sähkövedot…
Laskeskelin tuossa heinäkuun alussa meidän ratsastuskentälle sopivaa valaistusta. Meillä on valonheitin mallin selvä – enää pitäisi pähkäillä onko malli NB [kapea valonjako] vai WB [leveä valonjako]. Ja WB:tä näyttää olevan vielä kaksi mallia 25 ja 60. Mielenkiintoiseksi asia meni aamulla…
Elokuun viimeinen sunnuntai vietettiin leppoisasti mm. ratsastuskenttä- ja hevosaitaushommissa. Ohessa päivää lyhyesti kuvin…
Uusin työmääräys: Esteet, siis ratsastusesteet kentälle. Ei ne näytä ihmeellisiltä, mutta on niissäkin nyt sen verran tekemistä, ettei ne ihan ilman aikaa synny? Jotain tuollaisen tyylistä tallin emäntä piirsi paperille. No, katsotaan nyt rauhassa pyyhitäänkö tällä työmääräyksellä pyllyä vai mihin…
Meille tuli eilen pihalle [tai siis ratsastuskentälle] kaksi kaunista kasaa muovirouhetta. Rouhe noudettiin Stena Metalli Oy:stä ja sitä tuli – pitkien pohdintojen jälkeen – lopulta 30 kuutiota. Painoa kuormalla oli kuskin mukaan yhdeksän tonnia, joten suhteellisen kevyestä aineesta on kyse.…
Tämä päivä, 14.8.2007, jää varmasti tallin emännän muistiin (ainakin) joksikin aikaa… Tänään nimittäin pitkässä projektissa päästiin koeajo -vaiheeseen. Eka kerta on aina ikimuistoinen, varsinkin kun siitä on haaveiltu kuukausia ellei vuosia ja kun sitä on odotettu kuin lapsi joulupukkia. Eikä…
Olen jo pitkään ajatellut, että tontille pitää saada joku työkone. Niin ja tietysti sitä tarvis olla lähistöllä joku isojen poikien lelu, jolla rentoutua. Moottoripyörää kun ei saa niin täytyy varmaan tyytyä mönkijään. Ostopäätöstä ei vielä ole tehty, mutta sanotaan vaikka…
