Sitä mennään meidän projektissa aika syvällä tällä hetkellä. Tämä remonttireiska alkaa olla aika (ainakin henkisesti) finaalissa – mielenkiintoista, että rakennusprojektin lopussa [kuulemma] niin moni väsähtää. En tiedä sitten asennoituuko sitä alitajuisesti, että “kohta on valmista”, mutta toteaakin tovin päästä, että “tämä vaan kestää ja kestää”…

Väsähtämisen syitä pohtiessa eksyin lukemaan kirjoitusta “Rakentajan henkinen kantti“. Poimin tekstistä yhden meidän projektiin hyvin sopivan kysymyksen:

Miten onnistuu rakentaminen jos vauva tulee samanaikaisesti?

Vastaan itselleni, että ollaan me toistaiseksi ainakin välttävästi onnistuttu. Paremminkin olisi toki saanut mennä. Positiivisena ihmisenä täytyy kuitenkin todeta: Kyl se siit.

Ai niin, meillä olohuoneessa eilen jo lakaistiin lattialta remonttiroskaa pois lattiankäsittely mielessä. Huone alkaa todellakin näyttää valmiilta, joten ei tässä olisi mitään syytä olla huolissaan tai väsynyt – päinvastoin: Sitä pitäisi piristyä jo nähtävissä olevasta lopputuloksesta. Mutku mutku…