Viikonloppuna asennettiin pojan huoneeseen hänen jo tovin toivoma ovi.

Massiivipuu painaa, mutta nuoremman isännän avustuksella ovi lliikkui ihan kivasti.

Eikä tietysti ovi edes heittämällä vanhaan reikään mennyt, vaan saranat piti säätää. Höylääkin käyttää (oven alareunaan) jne…

Mutta lopputuloksena kuitenkin oviaukko ummessa ja poika saa sitä kuuluisaa “omaa rauhaa”