Alla kuvassa esimerkkinä Carunan sähkönsiirtoon tekemien hinnankorotusten vaikutus esimerkkitalossa: Sähkölämmitteinen omakotitalo ja vuosikulutus 18 000 kWh. Esimerkissä sähkön “siirtomaksut” ovat nouseet kahdessa vuodessa 246 euroa. Prosentteina korotus vuoden 2015 tasoon on peräti 21%.

En kommentoi sitä, onko siirtomaksujen euromäärä oikein tai väärin. Mutta totean, että hinnoittelun painotuksessa Caruna menee mielestäni kuitenkin oikeaan suuntaan. Painotus siirtomaksussa pitäisi olla vieläkin voimakkaammin kuukausittain perittävässä perusmaksussa ja siirretyn kWh -hinta pitäisi olla lähempänä nollaa.

Perustelut: Nykyinen sähkönsiirron laskutusmalli on kaikin puolin muuta kuin reilu ja tasapuolinen. Nythän käytännössä paljon sähköä kuluttavat maksavat myös vähän kuluttavien talouksien sähköverkon ylläpitokustannuksia ja sähkön saatavuutta.

Yksinkertaistettuna:

Sähköverkon rakentaminen ja ylläpitäminen maksaa pääosin ihan yhtä paljon käytettiin sitä sähkönsiirtoon paljon tai vähän. Sähköverkon kapasiteettikin joudutaan laskemaan ja rakentamaan “maksimiarvojen” mukaan. Toisin sanoen, ylläpito/siirto maksaa sen saman käyttää asiakas sähköä paljon tai ei ollenkaan. Nykyisellään sähkönsiirtomaksujen painottuessa kulutukseen asiakas ei maksa sähköverkon ylläpitomaksuja jos ei käytä sähköä. Okei, onhan siellä kyllä se perusmaksukin, mutta sen osuus marginaalinen isossa kuvassa.

No, kuka sen sähköverkon ylläpidon sitten maksaa – aivan, se paljon sähköä kuluttava sähkön siirtomaksuina – jokaisesta kulutetusta kilowatista kilahtaa siirtomaksua ja mitä enemmän kulutat sitä enemmän maksat.

Esimerkki toisesta “kupariverkkoa” vaativasta palvelusta: Kiinteän ADSL-liittymän maksu ei perustu siirrettyn datan (sähköverkoissa sähkön!) määrään vaan asiakas maksaa liittymän kuukausimaksua käyttää liittymää tai ei. Asiakas siis maksaa kuukausimaksun vaikka ei käyttäisi liittymää ollenkaan. Asiakas maksaa siitä, että liittymä on hänelle asennettu, haluttaessa käytettävissä, linja kunnossa, verkko ylläpidossa ja tarvittaessa vikatilanteet korjataan.

Miksi siis maksamme sähkön saannin mahdollisuudesta ja sähköliittymästä sen mukaan paljonko käytämme sähköä? Käytännössähän sähköverkko “ei kulu” vaikka sitä käytetään – ei siis makseta kulutuksesta. Perustarve sähköliittymässä on sama riippumatta paljonko kulutamme sähköä: Sähkö on saavavillamme toimivasta sähköverkosta silloin kuin sitä haluamme.

Sähkönsiirron laskutuksen nykymalli on kestämätön ja tulevaisuudessa täysin mahdoton. Tekniikka ja tiede kehittyy ja jatkossa kulutamme entistä vähemmän sähköä. Jatkossa siis kulutamme vähemmän mikä tarkoittaa, että sähkönsiirtoyhtiö saa sähkön siirrosta entistä vähemmän tuloja. Tuloilla taas pitäisi kattaa kuitenkin sähköverkon ylläpito, perusparannukset ja taata vähintään nykyisen tasoinen sähkönsiirtovarmuus. Ihmisten perustarve – sähkönsiirto, sähköliittymät ja sähkösaantivarmuus – eivät häviä mihinkään.

Miten sitten sähkönsiirrosta pitäisi maksaa? Laskutus kapasiteetin mukaan, sähköliittymän koko – eli paljonko liittymä mahdollisesti tarvitsee sähkösiirtoverkkoa sähkön siirtoon – määräisi sähkönsiirtomaksun. Tällä hetkellä käytännössä laskutus pitäisi perustua sähköliittymän sulakekokoon.

Kiinteä kuukausimaksu sulakekoon mukaan voisi kuitenkin olla iso ja jopa vihamielisiä tunteita nostattava muutos. Malli olisi kuitenkin enemmän reilu ja tasapuolinen – sähkönsiirtoyhtiöidenkin olisi helpompi ennustaa ja suunnitella tulevaa sekä panostaa nykyiseen sähköverkkoon ilman huolta siitä, mikä mahdollisesti on sähköverkossa siirrettävän sähkön määrä ja sitä kautta saatavat tulot tulevaisuudessa. Ja mikä tärkeintä – tässä kateellisten naapureiden maassa – paljon kuluttava naapuri ei joutuisi vähän kuluttavan naapurin sähkönsiirron maksumieheksi.