Jarmo Virmavirta kirjoittaa Uuden Suomen blogissa jätevesiasetuksen muuttumisesta jätevesilaiksi. Muutoksen tavoitteena on Virmavirran mielestä kampittaa vahingonkorvausvaatimukset, joita syntyisi, jos nykyiset hyväksytyt järjestelmät eivät toimi kunnolla. Kirjoittajan mielestä tämä johtaa kaksinkertaiseen vahinkoon – huonot laitteet jäävät käyttöön ja samalla sallitaan uudet, tehottomammatkin järjestelmät. No, näin ympäristöhallinto välttyy hankalilta ja ikäviltä vahingonkorvausvaatimuksilta.

Asia menee näin:

Eduskunnan perustuslakivaliokunta muuttaa hylätyn asetuksen laiksi vanhoilta pohjilta. Sekään ei vielä riitä, vaan muutos tapahtuu siten, että jätevesien puhdistusvaatimuksia lievennetään.

Miksi näin? Vastaus on yksinkertainen.

Pyrkimys ei enää olekaan luonnonsuojelu, vaan tavoitteena on eliminoida vahingonkorvausvaatimukset, joita aiemman asetuksen pohjalta syntyisi, jos ympäristökeskuksen hyväksymät laitteet eivät toimi kuten pitäisi. Tähän päästään lieventämällä jätevesien puhdistustasoa. Tuloksena on kaksinkertainen vahinko. Ensinnä huonosti toimivat laitteet pysyvät käytössä. Toiseksi nyt laillistetaan uudet, vielä tehottomammat laitteet. Asian ydin on, että ympäristöhallinto välttyy kiusallisilta vahingonkorvausvaatimuksilta.

En sitten politiikka – vai voiko jo sanoa saippuaooppera?

Kysymys on ensi sijassa poliittisesta synninpäästöstä keskustalaiselle ministerille ja kansliapäällikölle, vaikka jätevesiasetuksen juuret ovat kyllä aiempien ministerien aikaisia tuotteita. Sallimalla asetuksen ministeri Lehtomäki meni edeltäjiensä takuunaiseksi. Kokoomus ja vihreät sallivat uuden käänteen siksi, ettei kepu heittäydy hankalaksi jossain muussa asiassa.

Lue lisää Jarmo Virmavirran blogista.