Kenttämme on nyt ollut toiminnassa kaksi talvea ja yhden kesän. Kesällä 2008 ei aluksi satanut kahteen kuukauteen ollenkaan. Tänä aikana kenttä alkoi pölytä ensin kohtuullisesti, lopuksi paljon.  Loppukesä olikin sitten hyvin sateinen, joten kaikenkaikkiaan pölyämisongelmaa oli viime vuonna vain parin viikon ajanjaksolla.

Pääsääntöisesti kenttä on toiminut kelillä kuin kelillä.  Salaojat toimivat erinomaisesti, pikkupakkasilla kenttä pysyy sulana ja piikkiäkeellä rouhimalla “käyttöaikaa” voi pidentää vielä n. -10 pakkasasteeseen.

Edelleen suurena etuna on se, että materiaali pysyy tasaisena, kenttään ei muovirouheen ansiosta jää hevosen kavioista painaumia,  joten jäätyneenäkin kenttä on tasainen. Lanaamisesta ei tarvitse murehtia pakkasten alla samoin kuin hiekkakentillä.

Talvi 2009 oli puolestaan hyvin harvinainen siinä mielessä, että tammikuussa satanut lumi pysyi maassa maaliskuun loppuun, erittäin harvinaista näillä leveysasteilla.  Lunta emme kentältä lähteneet aurailemaan, joten lumen päällä pystyi ratsastamaan sikäli, kun siihen muodostunut kavioura ei menoa haitannut.

Maaliskuun loppupuolella odotimme kaikki jo malttamattomina lumien sulamista ja kaikki alkoikin näyttää hyvältä, kunnes…

Maaliskuun viimeisellä viikolla satoi lunta yhtenä yönä 40 senttiä ja alkoi takatalvi.  Päädyin auraamaan tämän lumimäärän pois sulamisen nopeuttamiseksi. Plussakelien alettua kenttä suli lätäköiksi kahdessa päivässä ja lätäköt lähtivät pois kahdessa päivässä.

Kentällä ei ole esiintynyt routavaurioita, kiviä ei ole noussut pintaan. Pohjaan on kertaalleen lisätty 10 kuutiota muovirouhetta [kesällä 2008].  Kentän hoitona on pari kertaa viikossa tapahtuva kaviourien haravointi (ja sekin vain siksi, että emännällä on “kaviourasyndrooma”) sekä silloin tällöin, ehkä kerran kuukaudessa, koko kentän äestys.