Siitä on liki kuukausi kun Avant saapui pihalle. Ehkä on aika kerrata ensimmäisen kuukauden käyttökokemukset.
Mittariin on tullut kuukauden aikana aika tarkkaan 20h ajoa. Ohjaaminen ja kaikki hallintalaitteet tuli aika äkkiä tutuksi – myös emännälle. Käyttökohteena on ollut toistaiseksi kaikenmoiset pihatyöt: Hiekkaa, multaa, savea, turvetta, isoja kiviä on kuskattu paikasta toiseen. Äitiä olisi tullut ikävä kerran jos toisenkin jos nämä kaikki hommat olisi tehty lapiolla ja kottikärryllä. Niin ja tulipa muovirouhettakin leviteltyä heti alkumetreillä.
Polttoainetta menee riippuen vähän käytöstä – isommalla kaasulla tankillinen ei montaa tuntia kestä. Ja kun bensa loppuu se loppuu varoittamatta (polttoainemittaria ei siis ole). Kannattaakin aina pitää varoiksi muutamat litrat polttoainetta tontilla, jottei Avant jää tien päälle bensan loppuessa.
Pihamaalla Avant on myös mitä näppärin työkalu siirtelemään peräkärryä ja hevostraileria – nuo saa vaikka kuinka ahtaaseen koloon Avantin pienen kääntösäteen ansiosta. Tuo keskeltä kääntyvä runko onkin yksi mainioimmista Avantin ominaisuuksista – ei ole oikeastaan paikkaa [ainakaan meidän tontilla], jossa tuolla ei töitä tekisi.
Tallissa sisällä ajaessa tulee ahdata – vaikka vehje pieni onkin. Ovesta mahtuu hyvin sisään, niin ulko-ovista, väliovista kuin myös hevoskarsinoiden ovista. Turhan tiukkaa tulee ehkä käätää Avant tallin käytävällä ja tähdätessä sisään karsinaan. Ok; toimii ja mahtuu, mutta ei ehkä ole niin käytännöllistä kuin kottikärryllä.
Nuorelle isännälle Avant on jo tuttu peli ja suositty kiipeilykohde. Aina kun tilanne sallii on jäbä kiipeämässä tuolille, testaamassa rattia ja tulossa tuolilta alas. Sama voi toistua toistakymmentä kertaa…
Viikko pari sitten tuli leviteltyä pari isoa savikasaa. Kasat olivat tässä poutasäässä kuivuneet aika koviksi. Tässä kohtaa tuntui, että tehoa koneessa saisi olla enemmän. Tai ehkä isoin ongelma on massa – työntövoimaa ja pitoa ei riittävästi vaan pyörät pyörivät tyhjää. En tiedä olisiko tuossa kohtaa helpottanut Avant 220 -mallikaan. No, tuli ne savikasat tuolla 216 -versiollakin levitettyä. Ehkä näihin vähän järeämpiin hommiin olisi tuo 500-sarja ollut parempi. Mutta toisaalta, en osaa sanoa olisiko meillä jatkossa niin kamalasti käyttöä järeämmälle työkoneelle. Toisaalta jos raha kasvaisi puissa niin ainahan sitä isompaa, järeämpää, parempaa ja kalliimpaa hankittaisiin.
Ajonautinto ei ole mitä miellyttävin kovin epätasaisessa maastossa isolla kaasulla – pomppuista on ja kiinni saa pitää oikein kunnolla jotta kyydissä pysyisi. Jousitushan ei ole ihan samalla tasolla kun autoissa 
Etukauha voisi olla aina välillä isompi – ei leveämpi (tuolla mahtuu vielä hyvin ovista sisään), mutta reunoiltaan korkeampi [no, ehkä lisälevyt hitsaten vaikka syntyy jossain vaiheessa]. Isompaa kauhaa ei ehkä kaipaa raskasta kuormaa – kuten soraa – kuljettaessa, mutta kevyttä turvetta/multaa voisi ehkä kuljetella isompiakin kuormia. Harmittaa, varsinkin jos kuljetusmatka on pidempi.
Yhteenvetona ehkä voisi sanoa, että Avant 200 -sarja on mitä mainioin apulainen kevyisiin pihahommiin ja maansiirtoon. Järeät kaivuuhommat yms. mielestäni kannattaa jättää niitä varten tehdyille koneille. Kyllä Avant 216 on ainakin meille ollut iso apu ja kiva vapaa-ajan virkistäjä. Näin jälkeenpäin ainoa mikä ehkä oikeasti harmittaa on se, ettei laitetta tullut hankittua pari vuotta sitten kun pihamaalla oli vieläkin enemmän maatöitä.
Seuraavaksi varmaan kerrotaankin käyttökokemuksista sitten kun ollaan päästy siihen mikä oikeasti on yksi päätyö meidän Avantille – nimittäin kentän auraus/äestys. Niin ja talvella sitten viimeistään kuullaan miten tuo lumenluonti onnistuu Avantilla (jos nyt lunta saadaan).
Ai niin, onhan tuossa kesäkuun puolella tiedossa pikku-pikku-traktorille oikea hevostalli -urakka: Pitäisi nimittäin toistakymmentä kuutiota karkeampaa soraa kuljetella ja levitellä paikoilleen – siitä tullee hauskaa [joten palataan siihenkin myöhemmin].