Tämä päivä, 14.8.2007, jää varmasti tallin emännän muistiin (ainakin) joksikin aikaa… Tänään nimittäin pitkässä projektissa päästiin koeajo -vaiheeseen.
Eka kerta on aina ikimuistoinen, varsinkin kun siitä on haaveiltu kuukausia ellei vuosia ja kun sitä on odotettu kuin lapsi joulupukkia. Eikä pitkin kesää tehdyt eri työvaiheet odotteluineen ja takaiskuineen ole helpottanut projektipäällikön oloa. Kun sitä sitten vihdoin pääsee itse asiaan niin voi sitä hymyä!
Tänään ensin etukuormaaja riehui ja levitteli hiekkaa tunnin verran alkuillasta ja perään kevyempi traktori teki tasoittavaa työtä hiukan toista tuntia. Sitten olikin jo ekan kerran aika:
ekaa kertaa omalla ratsastuskentällä illan hämärtäessä ja kellon ollessa aavistuksen yli iltakahdeksan…
No, vielä en saanut aiheesta kommenttia miltä tuntui, joten en pysty sanomaan millaista meno oli uudenkarhealla hiekka-alustalla.
ps. Ei nämä kenttähommat vielä ohi ole – ehei. Vielä sitä pitäisi tulla kumirouhetta kasetillinen. Sitten olisi valotolppien pystytystä jne jne…
aaaah! Eka kerta saa aina muistot pintaan
näin nuoremmallakin iällä.
Muistitteko te kuitenkin tehdä sen hellästi, ilman mitään kovia otteita…
Se on hirveetä jos ratsastaessa loukkaa paikkansa.
Mutta muistakaa, että intiaanit ei ikinä käytä satulaa, kun ne ratsastaa. Siis ekalla keralla, toka on jo sit aivan eri
Tää oli nii-in arvattavissa.