Se olis taas yes -huudon ja oluen (ellei jopa kahden) paikka. Harmi vaan, että jääkaapista löytyi ainoastaan yksi saksalainen tuontiolut.

Sain tuherrettua otsalaudan päälle tulevat L-pellit (otsapellit vai miksi niitä kutsutaan) valmiiksi talon päädyssä – on muuten korkein kohta talossa. Korkeammalle ei pääse, jos ajatellaan, että siinä päädyssä on maa matalimmalla, matkaa alas on a-i-v-a-n l-i-i-a-n paljon. Kauhistutti, jälleen.

Se muuten on hiton hankalaa kun käsi tuskin ylettyy peltiin (ei saa voimaa väännön taakse) ja siinä pitäisi patterikoneella ruuvit ruuvata paikolleen, olkoonkin että ovat itseporautuvia tai mitä lienee. Kyllä siinä käsi oli useamman kerran hapoilla (taukoa ja taukoa työn ohessa) varpistaessa huterilla tuulessa heiluvilla telineillä…