Rakennuslupaa hakiessa on kaikenlaisia, epämiellyttäviä, paperihommia – pitää kuulla mm. naapureita.

Urakka aloitettiin tänään – uh, ei mitään helppoa hommaa. Toista se olisi kai kerrostalossa kun avaisi oven rappukäytävään ja rimputtelisi ovikelloja kunnes naapurit on kuultu – tai kaava-alueella huutelisi ojien yli että kuulkaa meitä. Täällä ei edes kaikkia naapureita näy. Yksi naapureista taitaa asua liki viiden kilometrin päässä…

Lähdettiin kuullaan naapureita -reissuun viiden pintaan. Ajettiin Volvolla ensimmäisen uhrin pihaan. Ketään ei ollut missään – löydettiin lopulta talon isäntä navetasta, lehmiä lypsämästä. Ei ollut aikaa asiallemme, ei kesken lypsyn kuulemma. Palaan paikalle huomenna – joskus aamulla yhdeksän jälkeen jolloin lypsyt on kuulemma sitten jo aamun osalta ohi. Soitettiinkin muutamat naapurit läpi – ei ketään kotona.

Ajettiin seuraavan naapurin pihaan – sinne oli matkaa – ja kolkuteltiin ovia. Ei ketään kotona. Minttu huomasi elämää navetassa. Helkkari, no tietenkin – lypsyllä nämäkin. Pienen odottelun jälkeen saatiin asia esitettyä ja nimikin ilmoitukseen. Yes, ensimmäinen naapuri kuultu.

Seuraavana piti päräyttää lintufarmarin pihaan – soitolla selviteltiin ollaanko kotosalla. Ei ei, ei käy, tänään on huono päivä. Huomenna kuulemma sopii, Minttu koettaa sitä sitten huomenna. Mentiin kauppaan ja kaupasta kotiin.

Illalla yksi aiemmin soitetuista naapureista tuli käymään. Saatiin toimitettua asia. Juttua riitti – kaikesta muusta kuin asiasta periaatteessa – toista tuntia. Itse asia kuitenkin kunnossa, toinenkin naapuri kuultu ja kello tuolloin sopivasti liki iltayhdeksän.

Josko huomenna saisi ne kaksi puuttuvaa ja maanantaina saisi paperit jo rakennuslupa-asioissa eteenpäin.