Sitähän se remonttikin on – valintojen tekemistä. Olen joutunut viimeaikoina tekemään runsaasti erittäin kiperiä päätöksiä. Remonttiin ei suoranaisesti mitenkään liity se, että jouduin päättämään ostanko hevosen vai en. Kyseessä on Viljami-kaveri, josta olen runsaan kolmen vuoden ajan omistanut kaksi kaviota ja yhden korvan. Kahden muun kavion omistajan muutettua pääkaupunkiin ei omaisuutta voinut jakaa. Minua voi onnitella: omistan nyt kokonaista neljä kaviota, kaksi korvaa ja kaksi silmää. Ennen kuin onnittelen itseäni muistuttanen kuitenkin, että tällä hetkellä omistan vain kolme tervettä kaviota ja yhden sairaan.
No, nämä kolme tervettä ja etenkin se yksi sairas kavio ovat aiheuttaneet sen, että aikaa remonttiin on entistä vähemmän, sillä tieni vie päivittäin töistä Ruskolle ja vasta sieltä illansuussa remontin pariin.
Erittäin vahva päättämisen vaikeus leimasi myös keittiön työtason valintaa. Kovasti olisin halunnut massiivipuista tasoa, mutta lukuisista Bauhauss/K-rauta/Kalustetukku-käynneistä huolimatta mikään väri ei käynyt yksiin kaapistojen kanssa. Kolmannella ostoskierroksella otimme epätoivoissamme mukaan laminaattitason. Se sahattiin valmiiksi ja kaksi iltaa keittiöstä on kuulunut sahan, poran ja muiden työkalujen taukoamaton meteli. Tomi on vauhdissa.
Tomikin kokee ajoittain päättämisen vaikeutta. Minä riennän tietysti ilomielin apuun (varsinkin kesken Emmerdalen) sanomaan mielipiteeni siitä, laitetaanko hana 3 millimetriä vasemmalle vai oikealle.
Voitte uskoa, että näistä lähtökohdista tuottaa suurta tuskaa olla päättävänä elimenä ja remontin valvojana.