Leikittiin nuoremman isännän kanssa vähän kuraleikkejä ja siinä sivussa tehtiin hevostallin pihaan ajatelluille valotolpille vähän tukevampaa tukijalkaa.

Näillä vermeillä oikeastaan pärjää / pärjättiin: Hiekkaa, soraa, sementtiä, vettä ja sekoittaja.

Ja tässä hieno lopputulos:

Eilinen päivä sikälikin merkittävä “merkkipaalu”, että eilen oli oikeastaan ensimmäistä kertaa remonttireiska -historiassa pojista paljon apua – valu meni huomattavasti nopeammin kun minä tein kuraa ja pojat lappoivat sitä hiekkalapioilla ilmastointiputkista tehtyihin valumuotteihin. Ja kaikilla oli mukavaa!

Nuorempi isäntä piti hommasta niin paljon, että halusi tulla auttamaan isää vielä ruokailun jälkeenkin, hienoa.

Ja koska homma olisi ehkä ollut betonimyllyllä liiankin helppoa, niin kurat sekoitin sekoittimella, jonka ostin tuossa keväällä. Hyvin se asiansa ajoi halvaksi vehkeeksi.

Illalla sekoitimme poikien kanssa porukalla sementtiä ja asennettiin pilarikengät paikoilleen. Olikin oikein hauskaa – ainakin poikien mielestä. Keitoksia kun on aina kiva tehdä. Meillä oli jokaisella omat selkeät työtehtävät. Minä vastasin keitoksen aineiden suhteesta. Nuorempi isäntä haki ja mittasi hiekat ja sorat. Nuorin isäntä taas lisäsi vettä keitokseen. Minulle jäi sementin lisääminen ja keitoksen sekoittaminen vaikka pojat kovasti hinkuivat päästä mukaan sekoittamaan.

Valmis keitos lapioitiin vuorotahtiin pilarihakkoihin, joihin lopuksi asennettiin tolppakengät. Toivottavasti onnistui, ettei pojille tule isoa pettymystä. Heti homman valmistuttua nuoret innokkaat apumiehet kyselivätkin jo, että “milloin seuraavaksi betonia keitetään”…