Tässä on viimeiset elokuun illat on jatkettu tätä tarharemmpaa. Kaikki uudet tolpat tulee nyt raudasta jolloin niihin pitää porata eristimille reiät (kantapään kautta havaittua, että 4,5mm metalliterä paras ja siihen saa sopivan kireälle väännettyä eristimet).

Toissapäivänä ajoin lisää soraa tarhaan ja tasoittelin pintaa.

Eilen virittelin paikoilleen uutta aitaköyttä tarhaan, paksuus 5mm. 200 metrin kela riitti vain puoleen tarhaan. Täytyy hakea toinen kela vielä tänään Puuilosta.

Ensimmäinen lokaatio osoittautui huonoksi koska haketarhan reuna kärsi kohtuuttomasti ja ennen suurempia tuhoja haluttiin minimoida tulevaa työmäärää. No, toinenkaan paikka ei osoittautunut lopulta kovinkaan kestäväksi ratkaisuksi. Maan pehmettyä (vettä/savea) hevosten voima verkkoa repiessä on sitä luokkaa, että tolpat antavat periksi taipuvat minne sattuu. Seurauksena tietysti koko sähköaita -infran romahtaminen. Normaalistihan sähköaita saa olla hyvinkin rauhassa, mutta nyt kun tuossa on verkkoa josta vetää (ja sisällä vielä syötävän hyvää heinää) – eihän hevoset tuossa armoa meidän aherruksille anna.

Näköjään ollaan oltu aika tasan kuukauden välein siirtämässä verkkoa – saas nähdä miten nyt käy. Ollaanko taas lokakuun lopussa samoissa hommissa?!?

No, joka tapauksessa – nyt kaivettiin saveen “kolo” betoniharkolle, jonka läpi maahan juntattiin pystytolppa. Valuharkko ja vähän ylikin täytettiin betonilla. Luulisi, ettei ihan heti lähde tapit reissuun… Kaiken varmuudeksi ruokintapiste tulee nyt keskelle tarhaa, joten heiluttelut yms. ei häiritse itse aitausta mitenkään, joten rauhassa saa hepat jättää hirnumaan.

Tuosta löytyy toinenkin kuva samasta valusta.