Kuun alkupuolella joku klapimyyjä toimitti meidän puuliiterin eteen naapurin klapeja viitisen kuutiota. Samassa rytäkässä polttopuutoimittaja onnistui peräkärryllään rikkomaan yläilmoissa olevan puuliiterin otsalaudan.

No, vahinkoja sattuu ja jonkun muun tilaamat polttopuut toivottavasti lopulta päätyivät klapien alkuperäiselle tilaajalle… Toki olisin minäkin voinut ne pitää, mutta heidän klapihinnat eivät olleet ollenkaan sitä mitä olisin ollut valmis maksamaan vahingossa meidän pihalle toimitetuista koivuklapeista.

Otsalautakin onneksi oli helppo “korjata” – parilla ruuvilla lauta alkuperäisen näköiseksi

Iso urakka oli alkuun tyhjennys – tässä kuvassa alla polttopuita, jotka siirrettiin nuorimman isännän kanssa puuliiteriin.

Polttopuiden jälkeen loput tavarat pihalle ja pesulle (pesusta vastasi stihl -painepesuri).

Tästä siis lähdettiin:

Ja näin se eteni:

Ja työkaluna Stihl MS 192 CE.

Avantilla ajettiin soraa ja nuorin isäntä levitteli haravalla. Hyvää tuli!

Vaikka käytössä tuo meidän vähän pienempi Stihl -moottorisaha niin hyvin meni palasiksi.

Puu oli niin lähellä puuliiteriä ja taloa, että varmistimme vaijerilla ettei vahingossakaan lähde kaatumaan väärään suuntaan…

Pakko taas kehaista loppuun – homma toimi taas mainiosti mun pienellä stihl -tehopakkauksella. Ja kaato oli lähes täydellinen, juuri oikea suunta ja rako

Halutussa paikassa iso kasa noppakiviä, pihalaattoja ja mm. nupulakiviä sekä yksi iso puu. Ennen pohjan tekoa nämä pitää siis siirtää/kaataa.

Aikamoinen kasa pelkästään näitä pieniä pyöreitä lopulta löytyi osin jo lehtien allekin piiloutuneena.

Tein portaista tarkoituksella aika jyrkät, jotta portaat ei tuli liikaa ulos ja tuohon polulle tielle. Materiaalina käytin tontilta löytyneitä vanhoja kyllästettyjä parruja, jotka jääneet yli edellisistä projekteista. Ei näistä kauniita tullut, mutta toimii.