Elämän ensimmäinen muuraussessio oli seitsemän vuotta sitten:

Kiukuspäissäni la-su -välisenä yönä päätin muurata meidän kosteiden tilojen väliseinät loppuun, eli kohti kattoa. Urakka oli iso yksikseen. Jälkikäteen todeten: Liian iso.

Lopputuloksesta voidaan sanoa, että vatupassissa on ja pystyssä edelleen tänään aamulla – eli kaikin puolin hyvä lopputulos elämän ensimmäiseksi muuraustyöksi. Pitäisiköhän vaihtaa alaa?

Lue lisää: Tuli sitten muurattua. Ja nyt seitsemän vuotta myöhemmin seinät ovat edelleen pystyssä ja vatupassissa.