Kirjoittelin jo reilu kymmenen vuotta sitten ilma-vesilämpöpumpuista oivana lämmitysvaihtoehtona omakotiasujille. Etenkin öljylämmitysremontin ollessa edessä pohtisin kerran jos toisenkin ilma-vesilämpöpumppua vakavasti otettavana vaihtehtona.

Tavalliset taatelintallaajatkin ovat huomanneet laitteen potentiaalin jos on uskomista Ilta-Sanomien uutista otsikolla “Marko odottaa innolla talven sähkölaskuja”.

Yhä useammat öljyllä lämmittävät omakotitaloasukkaat haluavat vanhasta lämpökattilasta eroon. Vaihtoehtoisista lämmitystavoista ilma-vesilämpöpumppu lisäsi selvästi suosiota tänä vuonna. Maalämmön suosio on sen sijaan hiipunut. Lämpöpumppujen toimittajalta LämpöYkköseltä kysytään maalämpöpumppuja enää himpun verran ilma-vesilämpöjärjestelmiä enemmän.

Mikä ihmeen ilma-vesilämpöpumppu?

Ilma-vesilämpöpumppu (UVLP) ottaa lämpöenergiaa ulkoilmasta. UVLP asennetaan yleensä kohteisiin, joihin ei kannata tai joihin ei tontin rajoituksien vuoksi voi asentaa maalämpöjärjestelmää. UVLP voidaan myös kytkeä hybridikäyttöön esimerkiksi olemassa olevan öljylämmityksen tueksi, jolloin öljykattila lämmittää talon kylmimmillä keleillä ja tukee aina tarvittaessa UVLP:tä.

UVLP on hyvä ratkaisu silloin, kun ei voida tehdä maalämmön vaatimaa vaakaputkistoa tai lämpökaivoa. Investointi on yleensä maalämpöä halvempi, mutta investointiero riippuu monesta asiasta. Investoinnin suuruus vaihtelee yleensä noin 7 000-14 000 euron välillä tyypillisessä pientalossa. Toisaalta UVLP antaa selvästi vähemmän ilmaisenergiaa vuositasolla kuin maalämpö.

Varsinkin haja-asutusalueilla ilma-vesilämpöpumpun kompressori voi aiheuttaa muun muassa oman ja/tai naapuritalojen valojen välkyntää. Suurin osa markkinoilla olevista ilma-vesilämpöpumpuista on niin sanottuja inverter-malleja, joissa laitteen tuottamaa lämmitystehoa säädetään kompressorin kierroslukua ohjaamalla. Kierroslukuohjauksella lämpöpumppu tuottaa oikean määrän lämpöenergiaa rakennukseen. Tasavirtaohjaus parantaa myös hyötysuhdetta, pidentää kompressorin elinikää ja vähentää kompressorin käynnistymisestä johtuvaa hetkellistä sähkövirran kulutushuippua.

Lue myös:

• ilma/vesilämpöpumppu
• ilma-vesi-lämpöpumppu

Kun otetaan huomioon investointi- ja lämmityskulut, maalämpöpumppu tulee edullisimmaksi keskikokoisessa uudistalossa alle kymmenessä vuodessa. Kallein lämmitysmuoto pitkällä aikavälillä on vertailun mukaan sähkö: sen vaatimat alkuinvestoinnit ovat vertailun halvimmat, mutta lämmityskulut suurimmat.

Laskelmat tehty Motivan laskurilla, joka on verkossa vapaasti käytettävissä. Eli jokainen voi itse tustua ja miettiä itselleen parasta tai edullisinta lämmitysmuotoa.

Lue lisää IS uutisesta Mikä on halvin tapa lämmittää talo? Selvitimme eri vaihtoehtojen kuluja

Vielä vähän aikaa sitten lämpöpumput olivat Suomessa harvojen asiaan vihkiytyneiden juttu. Parissakymmenessä vuodessa lämpöpumppujen määrä on 40-kertaistunut.

Suurin osa pumpuista on ilmalämpöpumppuja. Kaikkiaan lämpöpumppuja pöhisee 700 000 ympäri Suomea. Kun 1990-luvun puolivälissä myytiin 50 lämpöpumppua vuodessa, nyt niitä myydään yli 50 000.

Lue lisää Ylen sivuilta.

Vesistölämmön käyttö leviää hitaasti Suomessa, vaikka sillä voitaisiin lämmittää kaupunkeja tuhansien järvien maassa.

Omakotitaloissa vesistölämpölaitteisto voi olla rakennuskustannuksiltaan selvästi edullisempi kuin vastaavanlainen maalämpölaitteisto. Maalämpö lienee omakotitalon rakennusvaiheessa yksi ylivoimaisesti suurimpia kustannuksia. Ja koska rakentaessa on tiukkaa rahasta niin usein valitaan halvempia ratkaisuja.

Vesistölämpöputkisto on puolet halvempi kuin kahden sadan metrin kalliokaivo. Suora sähkölämmitys seinäpattereilla on toinen ääripää – hankintahetkellä liki ilmainen suhteessa maalämpöön.

Lue lisää taloussanomista.

Maalämpöputken asennus omalle tontille muuttuu ensi vuonna luvanvaraiseksi. Ympäristöministeriössä valmistellaan asiaa koskevaa asetusmuutosta.

Just. Mitähän keksivät seuraavaksi omakotiasujien iloksi?

Nykytilanne vaihtelee kunnittain. Osa kunnista vaatii asennus- tai toimenpideluvan, osa vaatii ilmoituksen ja osa ei mitään, kuvailee hallitussihteeri Kirsi Martinkauppi. Lämpökaivoa varten porataan jopa 200 metriä syvä reikä maaperään. Martinkaupin mukaan pulmia esiintyy esimerkiksi silloin, kun poraus menee vinoon ja päätyy naapurin puolelle. Myös poraaminen pohjavesialueella tai maanalaisen asemakaavan alueella muodostaa riskin.

Lämpökaivo-oppaassa maalämmön rakentajalle suositellaan toimenpideluvan hakemista. Ensi vuonna suositus muuttuu määräykseksi. Luvanvaraisiksi muuttuvat myös pinnalle asennettavat lämmönkeruuputkistot.