Jo toteutetut ja nyt suunnitteilla oleva verotuksen muutokset ovat korottaneet ja tulevat korottamaan lisää suomalaista asumista – etenkin omakotiasumista. Energiaverouudistus kolahtaa kunnolla omakotiasujien kukkaroon viimeistään maaliskuussa. Verouudistuksen rahoilla katetaan mm. poistunutta työnantajien kela-maksua. Sillälailla.

Verojen osuus sähkölaskusta oli aiemmin 25 prosenttia. Nyt luku on jo 31 prosenttia. Tähän vaikutti myös viime vuonna noussut arvonlisävero. Energiverotusta on perusteltu tasa-arvolla ja ympäristötekijöillä, mutta kulutukseen ei helpostikaan Suomen ilmastossa pysty vaikuttamaan asumismukavuuden kärsimättä. Ei tämä ainakaan tasa-arvoa ole. Energiavero rankaisee erityisesti omakotiasujaa ja siinäkin sähkölämmittäjää. Kyllä energian yletöntä käyttöä tulee hillitä, mutta ei veroin.

Korson omakotiyhdisyksen Hannele Puusa-Ruohonen kiteyttää asian hyvin:

Valtio yrittää vain parhaansa mukaan keksiä tapoja kerätä veroja ja nyt omakotiasukkaat ovat kohteena. Kerrostaloissa lämmitellään mukavasti.

Jostain kummasta päättäjiin on pesiytynyt harhakäsitys “kunhan hinnat nousee niin kyllä kulutuskin laskee”. Kukaan ei ole tainut eduskunnan käytävillä ajatella, että on olemassa asioita, joita pitää ostaa hinnasta riippumatta – maksoi mitä maksoi. Jäteastiat on tyhjennettävä, kaupassa ja työssä on käytävä – ehkä jopa omalla autolalla kun julkista liikennettä ei ole – ja  taloakin pitää lämmittää. Tähän joku tietysti vastaa, että voihan tinkiä ja tyytyä vähempään. Oikein ja kyllä. Mutta entä sitten jos kaikki “tyhjät on jo otettu pois”. Ajetaan autollakin vain ne pakolliset matkat, talo lämmitetään vain sen verran että ei jäädy. Jätettä kierrätetään mahdollisuuksien rajoissa. Entä mitä siellä niissä mummonmökeissä, joissa eletään niukasti ja nuukasti takuuelääkkeen turvin ja palellaan villapeitteiden alla? Lyhyt lainaus 80-vuotiaalta turkulaiselta:

Luulevatko vallapitäjät, että kaikki omakotikiinteistön omistajat ovat varakkaita ihmisiä? Ainakin ennen suuri osa oli tavallisia työläisiä, jotka kovalla työllä lunastivat tonttinsa ja itse kaivoivat perustuksensa ja maksoivat kunnalle moneen kertaan liittymät. Sen ajan rintamamiestalot olivat se tavallinen talotyyppi.

Tuo kolahti. Itse tässä mekin ollaan tontti lunastettu, käsin perustus tehty ja talon sen päälle kasattu. Noh, mitä sitä ei tekisi että herrat on ja saa sen mitä haluaa…

Katsotaanpa mitä kaikkea maksuja – veroja ja kustannuksia – asumiseen jo kohdistuu Suomessa vuonna 2011. Ja tässä vain muutamia mainitakseni:

• Lämmitysenergian hinta nousi jo ja kohta nousee lisää kun kerran kovaa tulosta tavoittelevilla pörssiyhtiöillä on “kovat paineet hinnankorotuksille”. Pelkkä energiaveron korotus toi arvioilta useiden satojen eurojen lisälaskun omakotiasujalle.
• Kiinteistövero nousi ja kunnallistalouden paineet nostaa sitä ovat “valtavat” vaikka monissa tapauksissa kiinteistöverot ovat jo aivan äärirajoilla.
• Kunnalliset vesimaksut (ja jätevesimaksut) nousivat ja raapivat kuluttajan kukkarosta paikoin 10-20% enemmän kuin aiemmin.
• Jätemaksuihin tuli vielä reilummat korotukset jäteveron myötä. Ja paikallisen toimijan laskun mukana toimittama kirje kertoo mitä tuleman pitää: “Viimeistään kesällä jätemaksuihin on tulossa uusia korotuksia työvoiman palkkakustannusten ja polttoainekulujen voimakkaasta kasvusta johtuen”. 2010-luvun Suomessa ihmetellään jatkossakin miksi metsiin syntyy laittomia kaatopaikkoja.
• Polttoaineen korotukset näkyvät myös suoraan pientaloasukin kukkarossa. Kaupassa ja töissä pitää käydä vapaa-aikaa unohtamatta. Etäisyydet ovat paikon hyvinkin pitkiä. Polttoainetta on ostettava ja kulutettava – maksoi mitä maksoi.
• Eduskunnan hyväksymät haja-asutusalueiden jätevesimääräykset tuovat kertaluokkaa 5000-10000 euron lisäkustannukset liki kaikkiin ennen 2000-lukua rakennettuihin kiinteistöihin.

Sähkönkulutus hipoo tällä hetkellä Suomessa kaikkien aikojen ennätyksiä. Perjantaina 18.2.2011 aamulla klo 09-10 välisenä aikana kulutukseksi mitattiin tämän talven huiput Suomessa – reilut 14 800 megawattituntia. Kaikkien aikojen ennätys on noin 14 900 megawattituntia. Tästäkin kulutuksesta kiittää miljoonaosinkoja jakavien sähköverkonhaltijoiden johtoryhmät ja nöyrinä maksumiehinä toimivat kuluttajat, joilla ei ole vaihtoehtoja.

Edellisessä on lainauksia Omakotiliiton jäsenlehdestä Suomen omakoti -lehdestä. Ja loppuun vielä ajatuksia herättävä kysymys: Kaiken edellisen jälkeen miltäpä tuntuu jospa jatkossa maksatkin veroa myös omassa asunnossa asumisesta?

No, tämä remonttireiska käytti tätä yhteiskunnan suomaa mahdollisuutta ja sopi kesällä työnantajan, Kelan ja kunnan kanssa lyhennetystä työajasta (neljä työpäivää a’ 7,5h; yhteensä 30h). Ajatuksen oli viettää pojan kanssa laatuaikaa ja nauttia isä-poika -hetkistä. Mutta kuinkas kävikään…

Nyt näyttää siltä, että lyhenetty työviikko ansiotyössä toteutuu, mutta poika matkaa normaalisti joka arkiaamu päiväkotiin ja isä jää kotiin tekemään remppaa. Miksi?

No, valtiovalta on ilmeisesti tehnyt hienon päätöksen ja niinpä lakia noudattaen uusi käytäntö voi napsahtaa kunnissa voimaan takautuvasti 1.8.2008 alkaen. Kunnan/kaupungin kanssa aiemmin sovittu unohdetaan ja tehdyllä sopimuksella voisi vaikka pyyhkäistä pyllyn. Viisi vapaapäivää kalenterikuukaudessa onkin muuttunut max. 15 hoitopäiväksi kuukaudessa. Ero on merkittävä tutkailtaessa syksyn kalenteria. Niin merkittävä, että minun jo sovittu lyhennetty työviikko onkin yhtä tyhjän kanssa.

Toisin sanoen, tällä kunnan/valtion takautuvalla päätöksellä en pystykään lyhentämään lapsen kuukausittaisia päiväkotipäiviä riittävästi, mikä taas tarkoittaa, että joka tapauksessa lapsi on hoitomaksujen osalta kokopäiväinen ilman oikeutta hoitomaksualennukseen. Ts. on siis ihan sama mitä päiväkotiin ilmoitan tai koska poika on poissa.

Hassu tilanne: Kela tukee vanhempaa kun tämä tekee lyhennettyä työviikkoa lapsen hoidon takia ja lapsi on tästä huolimatta kunnan näkemyksen kukaan kokoaikainen päiväkotilainen. Eikä itseasiassa Kelaa taida kiinnostaa onko hoitovapaalla oleva isä tai äiti oikeasti lapsen kanssa kotona, vai onko lapsi hoidossa kun pitäisi olla kotona?!?

No, jos jotain positiivista hakee niin onpahan nyt ainakin meillä vaihtoehtoja. Poika voi mennä hoitoon tai sitten ei. Remonttireiska voi tehdä rauhassa remonttia tai sitten ei. Joka tapauksessa me köyhdytään täysimääräisellä hoitomaksulla joka kuukausi ja joka tapauksessa Kela maksaa “hoitotukea” remontoin minä tai en…