Maalattiin samoilla höyryillä heinäkatoksen kanssa myös aurinkovoimalan invertterin katosta, joka tehtiin viime vuonna syyskuussa.

Nyt sekin soljahtaa tuohon talliin ja sen väritykseen paremmin.

Nuoremman isännän piti tätä projektia edistää, mutta kesätyö vienyt sen verran mehuja, että ei oikein tahtonut hommat edistyä. Niinpä tartuin itse lapioon ja laitoin pohjan kuntoon. Seuraavaksi sitten tekemään kuraa ja tolppakengät paikoilleen.

Avantin kaivurilla alkuun kuopat lekaharkoille ja valulle. Nuorempi isäntä saa tuosta jatkaa lapiolla

Yllä havainnekuva, jota lähdettiin matkimaan. Meillä aurinkovoimalan invertteri on lappeen alla ja talvisin lape kerää suojalunta ja tulee välillä ryminällä alas. Siitä se ajatus sitten lähti…

Alla lähtötilanne:

Ensin runkoa:

Ja katoksi maatilavaneria:

Sitten vaan punamultaa puulle ja valmista.

Nyt ammuttiin pystypuita paikoilleen ja asennettiin vanhan kellarin elemettejä lattiaksi – hyvin toimivat tuossa tarkoituksessa. Mukavasti ilmarakojakin, jotta puut kuivuvat liiterissä.

Liiterin viereen etualalle tulee katosta mahdollisesti työkoneille esim. klapikone jne.

Tällä kertaa kaivettiin myös hevosten katoksen sadevesielle poistoputkea suoraan ojaan. Toivotaan, että tuo satasen panostus “sadevesijärjestelmään” säästää sadekeleillä tarhojen kunnossa ja vie pahimmat tulvat mennessään.

Alla lisää kuvia viimeisimmästä virityksestä.

Alla tarhan ongelmakohta – tuohon on nyt ajettu soraa (isompaa ja pienempää) kuormatolkulla, kankaat asennettu pohjille, sadevedet ohjataan ojaan ja silti tuossa kohtaa tarhaa vesi nouseen (jää?) pintaan. Lieneekö tuolla jossain joku lähde tms?

Saa nähdä miten muoviputket kestää hevosten käsittelyssä. Asennettiin niitä suojelemaan sähkölangat, josko putket saisivat olla rauhassa.

Kesällä 2009 yritettiin rakennella turvelaan jonkinmoista katosta / suojaa, mutta näin jälkeenpäin ajatellen se ei ollut kovin toimiva ratkaisu. Tai kyllä se toimi, mutta “jatkuva” purkaminen ja kokoaminen alkoi kyllästyttää kunnes Tapani -myrsky tuli ja repi pressun riekaleiksi.

Hahmottelin valokuvaan (yllä) vähän miltä katos näyttäisi, jos sellaisen joku päivä pystyyn kyhäisi. Isoin haaste tuossa lienee korkeus – turverekka vaatii 450cm korkeutta pystyäkseen tyhjentämään turvekuorman. Täytyy nyt pohdiskella, josko tuosta jonkinmoista hahmotelmaa ja kuvia tekisi ja rakennuslupaa hakisi…

Kuvissa yllä ja alla pressukatosta tuvelassa elokuussa 2009.