Meidän ratsastuskentän toisessa päässä kasvaa puita, jotka silloin aikanaan haluttiin jättää paikoilleen. Ovathan ne vähän tuulensuojanakin. Ja olihan ne silloin myös paljon pienempiä puskia

Mutta nyt jokavuotiseksi riesaksi on tullut niiden karsiminen kentän puolelta. Vuosikasvu on aikamoisen runsasta ja valtaavat tilaa kentän puolelta.

Se on ollut aikamoinen myräkkä yöllä/aamulla Suomessa. Kuvassa meidän ratsastuskenttää, joka ensimmäistä kertaa on veden vallassa. Mielestämme meidän salaojat onnistuivat hyvin ja ovat vetäneet kiitettävästi, mutta ilmeisesti vesimäärä on ollut niin suuri, ettei vedä tarpeeksi.

Jahka pahin sade lakkaa nähdään kuinka nopeasti kenttämme kuivuu…

Pääsääntöisesti kenttä on toiminut kelillä kuin kelillä.  Salaojat toimivat erinomaisesti, pikkupakkasilla kenttä pysyy sulana ja piikkiäkeellä rouhimalla “käyttöaikaa” voi pidentää vielä n. -10 pakkasasteeseen.

Edelleen suurena etuna on se, että materiaali pysyy tasaisena, kenttään ei muovirouheen ansiosta jää hevosen kavioista painaumia,  joten jäätyneenäkin kenttä on tasainen. Lanaamisesta ei tarvitse murehtia pakkasten alla samoin kuin hiekkakentillä.

Talvi 2009 oli puolestaan hyvin harvinainen siinä mielessä, että tammikuussa satanut lumi pysyi maassa maaliskuun loppuun, erittäin harvinaista näillä leveysasteilla.  Lunta emme kentältä lähteneet aurailemaan, joten lumen päällä pystyi ratsastamaan sikäli, kun siihen muodostunut kavioura ei menoa haitannut.

Maaliskuun loppupuolella odotimme kaikki jo malttamattomina lumien sulamista ja kaikki alkoikin näyttää hyvältä, kunnes…

Maaliskuun viimeisellä viikolla satoi lunta yhtenä yönä 40 senttiä ja alkoi takatalvi.  Päädyin auraamaan tämän lumimäärän pois sulamisen nopeuttamiseksi. Plussakelien alettua kenttä suli lätäköiksi kahdessa päivässä ja lätäköt lähtivät pois kahdessa päivässä.

Kentällä ei ole esiintynyt routavaurioita, kiviä ei ole noussut pintaan. Pohjaan on kertaalleen lisätty 10 kuutiota muovirouhetta [kesällä 2008].  Kentän hoitona on pari kertaa viikossa tapahtuva kaviourien haravointi (ja sekin vain siksi, että emännällä on “kaviourasyndrooma”) sekä silloin tällöin, ehkä kerran kuukaudessa, koko kentän äestys.

Kumirouhe sekottui hyvin nopeasti kivituhkan ja hiekan joukkoon ja pinnasta tuli pitävä, mutta joustava. Ensimmäisinä viikkoina muodostui helpolla uria, joten haravoin lähes päivittäin urat umpeen. (onneksi kenttä on pieni)

Ensimmäisiä kertoja ratsastaessa kenttä (22×40) tuntui todella pieneltä, kun viimeiset vuodet olin ratsastanut naapurin 60×30 m kentällä. Hyvin nopeasti kokoon tottui ja oppipa sitä taas tekemään 10 metrin voltinkin. Esteitäkin on hypätty, joskin silloin saa käyttää jonkin verran mielikuvitusta esteiden sijoitteluun. Kentällä on pääsääntöisesti 1-2 ratsukkoa kerrallaan, “pahimmillaan” neljä.

Kentän pieni koko ei kaduta/harmita kun kerran tontilla ei tilaa enempää ollut, mutta jos mahdollisuuksia olisi ollut, niin jokainen lisämetri toki auttaisi.

Kenttä on pääsääntöisesti ollut hyvä tai erittäin hyvä. Kenttää ei tarvitse lanata, mutta se äestetään n. kerran viikossa traktorilla. Tällä materiaalilla kun on taipumus tiivistyä. (Useamminkin olisi hyväksi, mutta kun ei ole omaa traktoria…)

Runsaiden sateiden jälkeen materiaali tiivistyy ehkä hieman liikaa ja vaatii äestämistä suhteellisen usein. Kuivana se pysyy kuohkeampana. Kuitenkin tiivistyessäänkin muovirouhe tuo joustavuutta eli kova kenttä ei ole.

Salaojat toimivat hyvin. Koko alkutalvi on ollut vesisadetta, pientä pakkasta, suojaa, vesisadetta. Kun pakkaskauden jälkeen alkaa sataa ja salaojat ovat vielä jäässä, jää vesi makaamaan lammikoiksi, muutoin salaojat pitävät kentän kuivana.

Materiaali pysyy tasaisena. Siis jäätyessäänkin kenttä on hyvin tasainen eli ainakin käyntityöskentelyä voi tehdä.

Jos ennen pakkasia on ollut kuivaa, kenttä pysyy jonkin verran pehmeänä ja irtonaisena pikkupakkasilla.

Materiaali on tiivistynyt yhden syksyn aikana jonkin verran, joten ensi keväänä lisätään rouhetta ja kenties kivituhkaa.

VALAISTUS: On erittäin hyvä ja riittävä. Valaisee samalla koko pihan eli jopa ylimitoitettu olisi ollut valaistus ehdotetulla neljällä tolpalla!

Kuivaa ajanjaksoa ei vielä ole ollut, eli jännityksellä odotamme kuinka paljon kenttä pölyää. Eniten kuitenkin pelottaa, tekeekö routa keväällä vaurioita kantavaan kerrokseen…